Kuva täältä.
Minä en ole kovin hyvä saamaan uusia ystäviä. Olen aika ujo, ja osaan avautua kunnolla vain sellaisille ihmisille, kenet tunnen jo valmiiksi. Siksi tämä lapsellisten ystävien puute painaa tosiaan mieltäni. Minulla on kaksi erittäin läheistä ystävää, joiden kanssa vietän paljon aikaa. Haluaisin jakaa tämän yrityksen heidän kanssaan. Olisi kiva, kun olisi joku muukin kuin oma mies, kenelle purkaa näitä juttuja. Valitettavasti nämä ystäväni eivät kuitenkaan ole kovin innoissaan vauvoista tai lapsista sen puoleen muutenkaan. Molemmat ovat päättäneet olla koskaan tekemättä lapsia, ja muiden lapset aiheuttavat heissä lähinnä inhotusta. Nämä ystäväni tietävät kyllä, että haluan lapsia ja varmaankin sen, että alamme piakkoin yrittämään raskautta. Silti tämä negatiivinen ennakkoasenne vaivaa minua. Pelkään, että ajaudun näistä ystävistä erilleen, kun saan lapsen. Lisäksi pelkään, että en uskalla puhua mahdollisista tulevista lapsistani, raskaudestani tai tästä yrityksestä mitään, koska kyseinen aihe ei heitä kiinnosta. Vaikka ystävyytemme säilyisi, koen silti, että se tulee muuttumaan mahdollisen lapsen myötä. Haluaisin saada myös jonkun sellaisen ystävän, jonka kanssa voisin jakaa tämän uuden vaiheen elämässäni. Onneksi minulla on tämä blogi, jonka kautta voin näitä juttujani purkaa, ja jo muutama lukijakin. Kiitos teistä! <3
Harmi, että susta tuntuu ettet voi jakaa vauvakuumeilua oikeen kenenkään kanssa. Mites oma äiti? Hänellä nyt ainakin on kokemusta kaikesta raskauteen ja lapsiin liittyvästä :) Tai onko mahdollista että joku sisaruksista olisi samoissa ajatuksissa kuin sinä, mutta ette ole vain puhunut asiasta? :)
VastaaPoistaMulla on siitä kiva, että läheisimmällä ystävälläni on itsellä lapsi, ja toinen taas on ollut töissä vauvojen teholla ja tietää vauvanhoidosta paljon :) Lisäksi miehen siskolla on raskauden vika kolmannes menossa, ja asutaan ihan lähekkäin... Plus omilla sisaruksilla lapsia...
Toivottavasti tutustuisit vaikka tämän blogin kautta samassa tilanteessa oleviin. On aika yksipuolista intoilla vauvajutuista ystäville, joita ei asia kosketa millään tasolla :/
Äidille mä haluaisin tästä asiasta kertoa, mutta mun äiti on.. noh, hieman utelias, enkä tiedä kestäisinkö sitä "joko, joko"-kyselemistä etenkään sitten jos tämä vauvanteko venähtää yhtään pidemmäksi prosessiksi. Lisäksi mulla on sellainen outo juttu, että haluaisin yllättää omat ja appivanhemmat sitten sillä raskausuutisella. Siis antaa niille jotkut mummo ja pappa -tyyliset lahjat, ja kertoa vasta sitä kautta. Ja pystynhän intoilemaan vauvasta äidin kanssa sitten kun/jos se ilmoittaa tulostaan.
PoistaMutta niinkun sanoin, niin tää blogi on mulle sellainen kanava, jonka kautta pystyn purkamaan tunteita nyt, ja toivottavasti sitten vauvan kautta löydän ihmisiä, ketkä tarjoavat sitä vertaistukea. Onhan aina esim. perhevalmennukset, vauvajumpat, -uinnit ym. joiden parissa kohtaa muita, joilla on samanikäisiä lapsia. Tai jos käy huonosti, ja lapsenteko osoittautuu hankalaksi tai mahdottomaksi, myös lapsettomille on omat vertaistukityhmänsä. Ja siinä vaiheessa tottakai myös lähisukulaiseni ja lähimmät ystävät saavat asiasta tietää. Mutta toi on kyllä hyvä, että sulla on lähellä ihmisiä, keillä on lapsia, niin on tarvittaessa juttuseuraa, jos joku asia alkaa mietityttää.
Onpa ihana, että löysin blogisi, varmasti tulee seurattua juttujasi jatkossakin, vähintään näin anonyyminä lukijana...
VastaaPoistaTämä viimeisin postaus liippasi niin läheltä omaa elämää, että on pakko kommentoida jotain. Ollaan melko samanlaisessa elämäntilanteessa: 27v, miehen kanssa yhdessä 10v, e-pillerit lopetettu syyskuussa, mutta lähipiiristä puuttuu ystävä, joka myös haaveilisi vauvasta tai jolla olisi pieniä lapsia. Olisi niin mukavaa jonkun kanssa jakaa tämäkin elämänvaihe, kaikki mahdolliset ajatukset ja tunteet Ja viime aikoina on tullut paljon mietittyä, että ollaanko me valmiita tähän, vaikka ei edes tiedä, mihin pitäisi olla valmis. Ei ole kenenkään raskausaikaa tai vauva-arkea saanut seurata niin läheltä. Pitää vain hypätä tuntemattomaan :)
Kiva, kun juttujani joku jaksaa lukea! :) Joo, hieman kyllä itseäkin harmittaa tämä, että ei lähipiiristä löydy lapsellisia ihmisiä. Itselläni on onneksi etenkin isommista taaperoista kokemusta, kun olen ollut päiväkodissa joskus töissä, mutta eihän se sama ole kun vauvan hoitaminen. Uskon kuitenkin, että sen oppii aika pian. Ja uskon myös, että vanhemmuuteen ei koskaan ole valmis, vaan siihen kasvetaan pikkuhiljaa sitten kun se lapsi todella tulee maailmaan. Siis tsemppiä sinullekin, eiköhän me jostain löydetä lapsellisia tai lapsista haaveilevia kavereita, ainakin sitten kun oma lapsi alkaa ilmoittaa itsestään. Itse olen ainakin pitänyt keskustelupalstoja ja näitä blogeja jonkinlaisena hätäapuna tähän keskustelukaveripulaan. :)
Poista