Ekan vauvaviikon tuntemukset

Ehkä joku lienee jo aavistellut mun edellisen postauksen oireista, mutta meille syntyi 12.9. pieni suloinen poikavavauva. Kirjoitan myöhemmin kunnollisen synnytyskertomuksen, mutta tyydytään nyt mainitsemaan, että synnytys oli helppo, kesti hieman päälle 13 tuntia ja poika oli terve, 9 pisteen vauva. Vauvan paino oli 3520 g, pituus 50 cm ja pipo 34 cm.

Synnytin tosiaan TAYSissa ja pääsimme vauvan kanssa kyseisen sairaalan potilashotelliin, josta ei kyllä ole kuin positiivista sanottavaa. Oli ihanaa tutustua oman vauvaansa hotellihuoneen rauhassa. Myös ruoat olivat erinomaisia ja kätilön palvelut saatavilla koko ajan.

Ekasta viikosta haluan sanoa sen verran, että tämä on ollut henkisesti kyllä hirveää myllerrystä. Vasta nyt ajatukset vauvasta ja tulevasta alkavat pikku hiljaa selkiytyä. Olen itkeskellyt kovasti baby bluesin kourissa ja fiilikset omaa lasta kohtaan ovat olleet parhaimmillaankin sanottuna ristiriitaiset. Väsymys on painanut eikä varsinaisesta synnytyksen jälkeisestä euforiasta voi kyllä puhua. Kuitenkin kaikkien negatiivisten tuntemusten keskellä olen aivan hillittömän rakastunut ja kiintynyt vauvaani.

Mielestäni tulisi enemmän puhua siitä, että ekojen päivien fiilikset vauvasta eivät välttämättä ole niitä kaikken kauneimpia. On kaiketi luonnollista olla vähän sekaisin siitä, että elämä muuttuu niin totaalisesti. Vaikka toki sen on tiedostanut jo etukäteen, todellisuus iskee silti vasten kasvoja. Tunnen yhä suurta avuttomuutta vauvan kanssa toimimisen suhteen.

Meidän vauvalla alkaa jo olla jonkinlaista rytmiä (syötän häntä kolmen tunnin välein). Yöt menevät siis parilla välisyötöllä. Yleensä vauvalla on yössä yksi aktiivisempi 1-1,5 tunnin jakso, mutta muuten hän menee kyllä syöttöjen jälkeen pienen hyssyttelyn jälkeen nukkumaan. Itse vaan nukun huonosti, koska heräilen vauvan inahduksiin eikä uni ole muutenkaan kovin laadukasta. Siksi nykyisen äidillisen (lue: homssuisen) tyylinin kruunaakin komeat silmäpussit. :D

Kaiken kaikkiaan nyt kun tunnemyrskyn alta alkaa kuoriutua normaali minä, alkaa olo helpottua. Vielä kuitenkin pelkään, kuinka käy, kun mies menee reilun viikon päästä jälleen töihin. Miten pärjään yksin vauvan kanssa? Nyt mies on ollut todella kullan arvoinen niin vauvan hoidossa kuin kotitöissäkin. Olen saanut nukuttua hänen ansiostaan päiväunia ja muutenkin hän on jakanut vauvanhoitovastuuta kanssani ihanasti. <3 Uskon ja luotan kuitenkin, että me selvitään. Vauva on kuitenkin tähän mennessä osoittanut helpoksi tapaukseksi. Ihana kultapoju. Loppuun vielä kuva joka ennustaa selkeästi pojan musiikillisia mieltymyksiä.

I'm dreaming of a movie birth

Kaikki amerikkalaiseen romcomhömppään perehtyneet ovat varmaan nähneet useammankin elokuvasynnytyksen. Ne alkavat aina sillä tavoin, että äiti on täysin toimintakykyinen ihan loppuun asti, kunnes eräänä päivänä lapsivedet vaan menevät ja saman tien alkavat kivuliaat supistukset. Sitten kiirehditään pikavauhtia sairaalaan ja hupsis, muutaman tunnin päästä äidin käsivarsilla onkin täydellinen pikkukäärö.

Toivottavasti kukaan ei ole ikinä kuvitellutkaan oikeita synnytyksiä tällaiseksi. Silti täytyy myöntää, että salaa toivoin, että synnytykseni edes ihan pikkuisen muistuttaisi edellä kuvattua skenaariota. Siis onhan äitejä, joiden synnytykset alkavat lapsiveden menolla tai jotka kokevat ensimmäiset kivuliaat supistuksensa silloin kun synnytys alkaa. Tai jotka saavat lapsen syliinsä alle vuorokaudessa ekasta kivuliaasta supistuksesta. Tai edes joiden supistukset alkavat heti säännöllisenä.

Ja sitten on ilmeisesti sellaisia äitejä, kuten minä, jotka kärvistelevät epäsäännöllisten, kivuliaiden supistusten kourissa päiviä ennen kuin varsinainen synnytys alkaa.

Mulla on nyt ollut maanantai-illasta saakka kivuliaita supistuksia aina välillä. Välillä ne ovat poissa jonkun aikaa, mutta palaavat aina. Tuntuu siltä, että olis kokoajan tosi kivuliaat ja kramppaavat menkat päällä. Tätä tilannetta ei yhtään siis helpota se, että tietää niiden varsinaisten synnytyspolttojen olevan vasta tuloillaan. Näiden kipujen kanssa pärjää kyllä, mutta toivoisin silti, että nämä supparit tästä voimistuisivat ja synnytys alkaisi. Ei nimittäin ole yhtään mukavaa istuskella täällä neljän seinän sisällä kun ei kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään kipujen vuoksi. Toki olen tässä kotosalla puuhastellut kaikenlaista silloin kun supparit ovat tauolla, mutta silti. Tulisit jo, vauva.

Neuvolassa siis kävin tiistaina ja kirjoittivat sen yliaikaislähetteen (ilmeisesti se tehdään kaikille tässä vaiheessa, eli radilla ei ole merkitystä). Nyt sitten vaan odotan aikaa yliaikaiskontrolliin ensi viikolla. Toivon kuitenkin hartaasti, että tässä kohta alkaa jotain tapahtua. Muuten olis ihan ok odotella vielä, mutta näissä kivuissa en jaksaisi kauhean montaa päivää kärvistellä.

No jokos..?

Täällä on viikkoja kasassa nyt 39+5, ja yhdessä koossa ollaan vielä. Maanantai olis siis laskettu aika, mutta sellainen tunne olis, että sen yli mennään reippaasti. Mulla on kyllä alkanut tulla jo hieman kivuliaita supistuksia, mutta vaan hieman. Eikä limatulppaa tai muuta synnytystä ennakoivaa oiretta ole ilmaantunut vielä. Sen sijaan läheiset alkavat jo olla melkoisen kärsimättömiä tämän vauvan suhteen. Tällä viikolla on jo useammastakin lähteestä tullut näitä jokos-kyselyitä. Eikä se mitään, mua ei haittaa. Päin vastoin olen ihan iloinen, että ihmisiä ylipäätään kiinnostaa. Ja kait sitä saa nyt jo alkaa odottamaan. Oma äitini sai esikoisensa (minut) viikko ennen laskettua, pikkuveljeni taas syntyi päivän yli lasketun ajan. Muutenkaan meidän äidin suvussa lapset eivät ole kauheasti yliajalle menneet, joten toiveissa olisi, että pääsisin synnyttämään ensi viikolla. Mutta kukas tietää, ehkä saadaan poitsun kanssa synttärit samalle viikolle (itse olen syntynyt siis 26. syyskuuta), mutta toivoa sopii, että ihan 42. viikon loppuun ei tarvitse odotella.

Neuvoloista sen verran, että tällä viikolla neuvolassa pissasta löytyi proteiinia, joten jouduin toimittamaan virtsanäytteen labraan. Se oli kuitenkin puhdas, paineet ovat matalat eikä mulla ole turvotusta lainkaan, joten saattoi olla ihan vaan valkovuodosta johtuvaa. Nyt alkavalla viikolla on uusi neuvola, jossa mulle ilmeisesti kirjoitetaan lähete äityspolille. En tajunnut kysellä tästä tarkemmin, mutta ilmeisesti lähete kirjoitetaan siksi, kun mulla on tuo radi-diagnoosi. Tällöin ollaan tarkempia vauvan koon arvioinnin ym. suhteen.