Nostalgiafiiliksiä

Kävimme tänä viikonloppuna vanhalla kotipaikkakunnallamme moikkaamassa minun ja mieheni vanhempia. Miehen vanhemmilla on tapana säästellä kaikenlaisia juttuja, ja löysinkin mm. vanhoja Suosikkeja ja Soundeja. Mulla on kanssa hassu taipumus aina välillä nostalgisoitua kaikista lapsuuden ja nuoruuden jutuista, ja nytkin vaivuin muistelemaan kuinka ihana Leonardo DiCaprio olikaan silloin vuonna 1998 :D. Löysin myös todellisen kultakimpaleen, nimittäin huhtikuun 1997 Soundin, jossa on Nightwish-nimisen yhtyeen demoarvostelu. Minulle Nightwish on ollut teinivuosilta saakka the-number-one-bändi, joten tuon arvostelun löytyminen toi kyllä hymyn huulille. Arvostelun mukaan Nightwishillä ei kuulemma ole juurikaan mahdollisuuksia herättää levy-yhtiöiden kiinnostusta. Hauskinta oli se, että jo muutaman kuukauden kuluttua Nightwishin esikoista mainostettiin samaisessa julkaisussa.

Tämä nostalgia-intoni näkyy myös siinä, että olen tulevaisuutta silmällä pitäen hankkinut jo muutamia lapsuuteni ajan satukirjoja uudelleen itselle. Toisaalta tykkään lueskella niitä ihan itsekin, mutta rakastan ajatusta siitä, että tulevaisuudessa oma lapseni tulisi lukemaan samoja kirjoja kuin minäkin. Muutama kuukausi sitten katselin YouTubesta myös niitä lastenohjelmia, joita telkkarista tuli silloin, kun olin pieni. Kestosuosikkini Muumien lisäksi tykkäsin esim. Kaukametsän pakolaisista, Alfred J. Kwakista ja Peukaloisen retkistä. Musta olis ihanaa, jos näitä tulis televisiosta vielä silloinkin, kun minulla on lapsi, joka osaisi nauttia niistä. Mutta jos ei tule, niin ainahan näitä voi näyttää lapselle sitten vaikka sieltä tubesta.

Vaikka olenkin kova nostalgisoimaan, ja haluaisin tarjota lapselleni palasen vanhaa, tiedostan kuitenkin sen, että menneeseen ei voi jäädä vellomaan, ja usein myös aika kultaa muistot. Eli ei ne asiat aina olleet ennen paremmin. Elämää on siis parasta elää nykyajassa, mutta kukaanhan ei kiellä maustamasta sitä ripauksella nostalgiaa. Something old, something new, as they say.