Levylempparini top 5
Amorphis on tällä hetkellä varmaan lempparibändini, ja tämä on mielestäni heidän paras levynsä. Tykkään lähestulkoon kaikesta Amorphiksen tuotannosta, vain ihan eka levy Karelian Isthmus ei oikeen tipu. Tämä ei ollut rakkautta ensi kuulemalta, mutta jossain vaiheessa se vaan kolahti. Olen tosin jo soittanut tätä levyä niin paljon, että puhkikulumisen pelossa kuuntelen nykyisin Amojen tuoreempia (ja vanhempia) julkaisuita, kuten uusin Circle, huomattavasti tätä enemmän. Lempparibiisi tältä levyltä on ehdottomasti Sky Is Mine.
Sonata on tuorein musiikkirakkauteni, ja arvoinkin pitkään tämän levyn ja Winterhearts Guildin välillä, joka on myös erinomainen. Joku tässä levyssä vaan kolahtaa minuun, vaikka monien mielestä tämä on se surkein Sonata Arctican levy. Ehkä tykkäämiseni johtuu tämän levyn ilmeisistä Queen-vaikutteista, jotka tuovat jotain uutta ehkä jo hieman kuluneeseen power metal-genreen. Lempparibiisini tältä levyltä on Caleb.
Nightwish on se bändi, jonka kautta tutustuin muuhunkin metallimusiikkiin, ja tätä bändiä onkin tullut fanitettua jostain 2000-luvun alkuhämäristä saakka. Once on mun suosikkialbumi Nightwishiltä, varmaan osittain siksi, että siihen liittyy niin paljon erilaisia muistoja ja tunteita. Oncehan on viimeinen Tarjan aikainen Nightwish levy, ja jotenkin itselle tässä on Nightwish parhaimmillaan. Innolla odotan, millaisen levyn he saavat pykättyä ulos nyt uuden laulajan, Floorin kanssa. Tältä levyltä ehdoton biisisuosikkini on Ghost Love Score.
Rammsteinin kanssa matka on kulkenut vähintään yhtä pitkään kuin Nightwishin kanssa. Muista, kun yläasteella pojat kuuntelivat innoissaan tämän levyn edeltäjää, Sehnsuchtia, joka sekin on loistava levy. Tämän levyn ostin sen ilmestyttä, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä on myös monen kriitikon mielestä Rammsteinin paras levy, eikä suotta. Mutter on täynnä huippubiisejä, eikä Rammsteinin taso ole ollut tämän jälkeen enää yhtä kova, vaikka uusin, Liebe ist für alle da, onkin jo aika hyvää tasoa. Lempparini tältä levyltä on Mein herz brennt.
Hieman metallipainotteisesta listastani poiketen laitoin tähän loppuun teinirakkauteni Westlifen levyn. Tämä on ihka eka itse ostamani levy, ja voi että kun silloin tykkäsin tästä! Eniten tykkäsin Mark Feehilystä, joka oli mielestäni Westlifen paras laulaja. Vakiopäiväuniini kuuluikin tuolloin se, että pääsisin Markin kanssa naimisiin. Onneksi sain vasta vuosien päästä, teinirakkauden jo laimettua, kuulla, että Mark onkin homoseksuaali. Muuten olisin varmaan surrut päiväkausia. Yhä edelleen tykkään silloin tällöin kuunnella näitä Westlifen ekoja levyjä ja muistella niitä fiiliksiä, joita koin silloin. Mun lempparibiisini tältä levyltä on aloitusraita My love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti