torstai 28. marraskuuta 2013

Long time no see

Huh, edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo tovi, joten on jo aikakin päivitellä tänne hiukkasen omia kuulumisia. Syy postaamattomuuteen on ollut puhtaasti siinä, että nyt on ollut niin paljon tekemistä, että kotona vietetty aika on mennyt jotenkin ihan muuten kuin blogikirjoituksia pohtiessa. Meillä oli viime viikonloppuna kaveripariskunta hieman kauempaa kylässä pari yötä, ja oli kyllä ihanan virkistävä viikonloppu. Pelailtiin lautapelejä, tehtiin ruokaa ja hengattiin vaan. Tällä viikolla mun pomo on ollut lomalla ja töitä on riittänyt siis myös sillä saralla ihan riittävästi. Kaiken hyvän päälle joulukuu lähestyy uhkaavasti, ja en ole vielä aloittanutkaan miehen joulukalenteria! Ajattelin nimittäin tehdä hänelle tänä vuonna sellaisen, jossa olisi pieniä tehtäviä, karamelleja sekä pieni viesti joka päivälle. Onneksi suunnittelemani kalenterin malli on sellainen, että voin tehdä sitä pikkuhiljaa, eikä kaikkien luukkujen tarvitse olla valmiita 1. joulukuuta. Kävin myös ostamassa tänään Tiimarista joulukorttitarvikkeet, joten niitäkin voisi alkaa pikkuhiljaa väsäilemään.

Kaiken tämän touhun keskellä vauvanyritys on ollut helppo unohtaa, enkä olekaan juuri ajatellut asiaa sen enempää. Huomasin kuitenkin, että olen jotenkin rakentanut itselleni tietyn defenssin vauvojen suhteen. Esimerkiksi tänään näin ostoskeskuksessa äidin vastasyntyneen vauvan kanssa. Ajattelin toki automaattisesti, että voi miten söpö vauva, mutta en suonut vauvalle ja äidille sen kummempia ajatuksia. Aiemmin olisin vastaavassa tilanteessa vaan miettinyt, kuinka itsekin varmaan kohta hyssyttelen omaa pienokaista. Nyt en jotenkin uskalla. Ajattelen mieluummin, että tuo on jotain, mitä en nyt ainakaan ihan heti ole saavuttamassa, joten turha haaveilla. Silloin ne edessä olevat pettymyksetkin on jotenkin helpompia kestää.

Yleisesti ottaen mielialani on ollut kaikesta tekemisestä johtuen väsynyt, mutta tyytyväinen. Nyt kuitenkin tutut PMS-oireet jälleen nostavat päätään ja tänään on hieman masentanut. Odotankin siis tätiä saapuvaksi viimeistään lauantaina, sillä silloin on pikkujoulut, enkä haluaisi tehdä turhaa raskaustestiä tällä kertaa (kun en kuitenkaan voi olla tekemättä, koska on häviävän pieni todennäköisyys sille, että olen raskaana, jos menkat eivät ala). Mielestäni tiputteluvuodon olisi pitänyt jo alkaa, mutta voi olla niinkin, että kehoni alkaa jo tottumaan pillereiden lopettamiseen ja tiputtelukin vähenee.

Taidanpa alkaa nyt joulukalenterin väkertämispuuhiin, hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!


2 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa, kun teet miehelle joulukalenterin! Tosi hellyyttävää. Meilläkin mies tykkäisi omasta joulukalenterista. Ehkä minäkin sellaisen ensi jouluksi väkertelen.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan omaksi ilokseni mä tykkään askarrella, joten tää on tällainen win-win-situation. :D

      Poista