perjantai 8. marraskuuta 2013

Gradu


Käväisin eilen hakemassa lopputyöni painosta. Tuntui jotenkin hassulta nähdä se viimeisen parin vuoden aikana niin kovasti työstämäni teksti vihdoin kansissa. Laiskuuteni oikoluvun suhteen kostautui myös heti, sillä löysin samoin tein työstäni yhden lyöntivirheen. Gradu on ollut raskas, mutta opettavainen projekti. Monta virhepolkua oltaisiin voitu välttää alun huolellisella aihevalinnalla ja valmistelulla. Mutta olen kuitenkin saanut puristettua itsestäni valmiin gradun, ja olen siitä ylpeä. Kaikille teille, ketkä olette vielä opiskelijoita, joilla lopputyö on edessä: saanen antaa pari vinkkiä, jotka olisivat ainakin minut itseni säästäneet monelta tuskalta.

Aiheen valinta
Tutustu ennen aiheen valintaa oman oppiaineesi aiempiin graduihin tai lopputöihin. Ota niistä mallia, äläkä keksi jotain huippuomaperäistä ja vaikeaa. Se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Valitse mieluummin helppo aihe kuin liian vaikea. Älä tee gradua aiheesta, joka kiinnostaa sinua, jos se on vaikeasti käsiteltävä. Kiinnostus lopahtaa joka tapauksessa, ja gradun kuin gradun kanssa viimeiset metrit ovat täyttä tuskaa.

Rajaa tutkimuksen kiinnostuksenaihe mahdollisimman tarkkaan jo heti alussa. Mieti miten saat helpoiten tehtyä valitsemastasi aiheesta tutkimuksen. Valitse mielellään sellainen aihe, josta olet jo tehnyt jonkun työn. Tällöin aihe on jo tuttu, eikä sinun tarvitse lähteä täysin tyhjältä pöydältä tutustumaan tutkimuskirjallisuuteen. Esimerkiksi kandin jatkaminen on erittäin järkevää.

Työn tekeminen
Aseta itsellesi tiukat aikataulutavoitteet ja palkitse itsesi, kun saavutat ne. Minulla oli esimerkiksi jossain vaiheessa tapana käydä kerran viikossa lastenvaatekirpparilla, ja ostaa sieltä jokaista tavoitteeltaan onnistunutta työpäivää kohden yksi vauvanvaate. (Tämä oli minulle paras keino pitää itseni poissa esim. Vauva-lehden keskustelupalstoilta ja vauvablogeista, jonne valitettavan usein eksyin kesken gradun teon.) Älä jää kiinni lillukanvarsiin. Itse saatoin käyttää vaikka puoli tuntia etsien lähdettä jollekin täysin triviaalille jutulle, jonka olisin voinut jättää kokonaan pois ilman, että tekstin sisältö olisi siitä huonontunut. Kuuntele sitä, mitä ohjaajasi sanoo! Hän on se, joka ehdottaa työllesi arvosanaa, ja vaikka et itse olisi samaa mieltä hänen kanssaan, tulet saamaan paremman arvosanan, kun teet hänen ehdotustensa mukaisesti.

Anna aikaa gradulle. Jos sinulla on jo lapsia, yritä järjestää tietyt päivät, jolloin joku muu hoitaa lapsia, ja itse voit mennä jonnekin rauhalliseen paikkaan kirjoittamaan. Jos olet taipuvainen eksymään netin ihmeelliseen maailmaan (kuten minä), tee itsellesi palvelus, ja vedä laajakaistamodeemin johto irti kun kirjoitat. Ja onnea projektiin. Tiedän sen epätoivon, joka joskus valtaa jokaisen graduntekijän; tunne siitä, että VOI PRKL TÄÄ EI VALMISTU IKINÄ!!!! Voin kuitenkin lohduttaa, että kyllä se valmistuu. Siinä voi mennä pidempään kuin ajattelit (etenkin jos omaat ameeban keskittymiskyvyn ja pikkulapsen itsekurin, kuten minä), mutta lopulta se on valmis.

Ps. Tätä kirjoittaessani sain postia yliopistolta. Arvosana gradustani on 4 asteikolla 1-5. Jee!!!

3 kommenttia:

  1. Vautsi, onnea! Itse valmistuin vajaa vuosi sitten ja lopputyöni oli miljoona kertaa pienempi projekti kuin sinun gradusi. Sitä tuli aktiivisesti työstettyä noin 3 kuukautta ja kaiken kaikkiaan hommaan meni vuoden verran. Silti oli välillä todella tuskaisia hetkiä sen kanssa. Annan siis todellakin kaiken arvostukseni uurastuksellesi. Pikkulapsen itsekuri sopii myös minuun. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun projekti kesti yhteensä pari vuotta, mutta en tietenkään tehnyt sitä aktiivisesti ihan noin pitkään, vaan väliin mahtui kuukausien rupeamia, jolloin en koskenutkaan koko graduun. Itse asiassa katsoin työni loppuvaiheessa gradutiedostoni tiedoista, että olin muokannut sitä yhteensä reilun kuukauden 8 tunnin työpäiviksi muunnettuna. Eli, jos olisin todella ahkerasti tehnyt hommia, olisin saanut kirjoitettua gradun reilussa kuukaudessa! Tietysti tuohon työhön kuului myös paljon muutakin kuin kirjoittamista, mutta kyllä se pisti miettimään, miten tehotonta tuon työstäminen on monesti ollut.

      Poista
    2. Jep, samalla tyylillä itsekin menin. Tosiaan todella tartuin hommaan vasta, kun oli ihan pakko, että ehti valmistumaan ajallaan. Tiukoille meinasikin sitten lopulta mennä niinkin huvittavien asioiden takia kuin vapaasti valittavien opintojen! Noh, tyypillisestikin olen itse tällainen "tehdään vasta kun millään tavalla ei voida asiaa kiertää" -tyyppinen toimija. ;)

      Poista