Romahdus

Viime viikko oli aika raskas. Miehellä oli jonkun verran härdelliä ja kiirettä töissä, joten hän oli kohtalaisen stressaantunut eikä ole ollut hirvittävän halukas seksipuuhiin. Itseäni stressasi puolestaan lähestyvä ovis. Tai ei niinkään se, vaan kuivat limakalvot. Kaiken järjen mukaan normaali kroppa toimii niin, että kosteus ja halukkuus lisääntyvät tasaisesti kohti ovulaatiota. Nyt olin kuitenkin kuiva kuin Atacaman autiomaa, ja lapsenyrityskerrat tyssäsivät siihen. No, lohdutin itseäni sillä, että kuivuus on merkki siitä, että se ovis ei oo vielä tulossa, vaan on ehkä sittenkin myöhässä. Tai että kyllä minä sen huomaan kosteudesta sitten kun se tulee. Viikonloppuna havahduin kuitenkin siihen, että tissit ne vaan ovat kuitenkin kipeytyneet taas totuttuun aikaan. Eli kyllähän se ovis sieltä tuli, kroppani ei vaan sitä minulle halukkuutena tai lisääntyvänä kosteutena halunnut ilmaista.

Lauantaina löysin sitten itseni itkemästä lohduttomana vessan lattialta. Itkin siis yhden menetetyn kuukauden perään kuin olisin juuri saanut kuulla olevani ikuisesti lapseton. Koottuani itseni ja mietittyäni asiaa hieman tajusin reaktioni järjettömyyden. Asetan itselleni (ja myös miehelleni, btw) järkyttävät paineet tämän homman suhteen, ja se aiheuttaa sen, että olen onneton. Pahimmassa tapauksessa se myös aiheuttaa se, että kroppani ei toimi kuten sen pitäisi, niin kuin epäilen tässä kierrossa tapahtuneen. Ei lapsen tekemisen kuuluisi olla tällaista tässä vaiheessa. Tämä on minun toinen yrityskiertoni. Jos olen jo nyt näin rikki, millainen olen sitten kun niitä kiertoja on takana 12? Tai 20?

Tästä sisuuntuneena päätinkin, että nyt aion vähentää radikaalisti tätä kaikkea vauvahömpötystä, millä olen itseni ympäröinyt. Ei enää vauvakuumepalstoja ja oireiden googlettelua. Blogien lukemista en aio lopettaa kokonaan, sillä haluan seurata itselle tutuiksi tulleiden blogaajien kuulumisia. Tavoitteena on siis se, että en enää käyttäisi koko vapaa-aikaani vauvamaailmaan käärityneenä, vaan aktivoisin itseäni muullakin toiminnalla, jotta tämä yritys ei muuttuisi niin vakavamieliseksi. Ja ensi kuussa en halua kuullakaan sanaa ovulaatio, omasta tai mieheni suusta.

Tämän blogin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että postaustahti tulee hieman hiljenemään ainakin näin aluksi. Mutta tulen toki tänne päivittämään kuulumisiani säännöllisesti, vaikka en enää montaa kertaa viikossa kirjoittaisikaan.

Tänään ajattelin panostaa työnhakuun, josko saisin sitten edes jonkunlaisen omana alan työpaikan ennen raskautta.