keskiviikko 6. elokuuta 2014

Valivali

Aika eri fiiliksissä mennään nyt, kuin edellisessä postauksessa. Jos siis sallitte hieman negatiivisuutta tässä blogissa, niin täältä pesee. Viime viikolla muutimme tosiaan uuteen kämppään. Kuten varmaan voitte arvata rv35 + jatkuva helle + muutto ei ole mikään kovin hedelmällinen kombo. Siispä koko viikko meni kovin raskaissa tunnelmissa, vaikka en tietenkään mitään painavaa itse kanniskellutkaan. Raskainta tässä prosessissa on ollut se, että ei ole kyennyt tekemään asioita, joita halusin tehdä. Ajattelin, että pystyisin hienosti purkamaan laatikoita, vaikka muut ne kanniskelisivat. Noh, jo ihan muuttoa edeltävästä sunnuntaista lähtien olen kärsinyt jokailtaisista napakoista supistuksista, jotka välillä äityivät kipeiksikin. Lisäksi olen ollut ihan kuolemanväsynyt, enkä oikeasti ole edes jaksanut tehdä tavaroiden purkamista siinä määrin, kun olisin halunnut. On siis pitänyt himmailla ja katsoa, kun toinen tekee vieressä. Ei kovin helppoa, vaikka aina joskus laiskaksi itseäni tituleeraankin.

Mietiskelin, että normaaleissa lämpöiloissa olisin jaksanut muuttaa paljon paremmin, joten uskon, helteiden aiheuttaneen pahimmat ongelmat. Mulla on kaveri, jonka sisko on raskaana suurin piirtein samoissa vaiheissa kuin minäkin. Hän ei kuulemma ole viime päivinä jaksanut tehdä muuta kuin lillua järvessä. Olisipa minullakin samat mahdollisuudet. Noh, nyt vaan toivon hartaasti, että saadaan vihdoin se peruselokuinen korkeintaan +15 ja sadetta, niin jaksan laittaa vauvalle paikat kuntoon ennen kuin hän päättää ulostautua.

Asiat ovat nimittäin sillä tolalla lievästi sanottuna huonosti. Sänkyä ei ole laitettu kuntoon, vaunut ja turvakaukalo onneksi löytyvät, mutta turvakaukalokaan ei ole vielä päätynyt autoon ja vaunutkin ovat vielä väliaikaissäilytyksessä vanhemmillani. Kaikki vauvan vaatteet ja lakanat ovat pesemättä ja osa tavaroista vielä ostamatta. Meiltä ei esimerkiksi löydy vielä vaippoja, sitteriä, hoitopöytää tms. tasoa, jolla vauvaa voisi hoitaa yms. muuta tarpeellista ja pientä. Tiedän, että nämä ovat asioita, jotka ehtii hommata vaikka vasta vauvan synnyttyä, mutta haluaisin silti olla varustautunut. Ja viikkojen perusteella minulla pitäisi vielä olla hyvin aikaakin. Jotenkin nämä pahenevat menkkakiputuntemukset ja supistelut ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi pienen hädän tämän tulevan äidin puseroon. Ehditäänkö me? Onneksi tuo mieskin pystyy kyllä hätätapauksessa laittamaan täällä kamat kuntoon. Ajattelin tehdä vielä postausta puuttuvista kamoista, mutta saa nähdä miten tässä ehdin.

Meillä on joka tapauksessa tänään miehen kanssa 3-vuotishääpäivä, joten mennään syömään ja mies on luvannut ostaa mulle jonkun kivan korun lahjaksi. <3 Hän on kyllä ihanan kultainen ja jaksanut tehdä tässä muutossa sitä munkin osuutta ihan riittämiin. Nyt en enää muuta toivo kun sitä, että säät kylmenevät ja vauva jaksaisi vielä pysyä kohdussa muutaman viikon. Laskettu aikahan häämöttää noin kuukauden päässä, joten hieman alkaa jännittää myös tuo tuleva synnytys. Neuvolalääkäri on ylihuomenna ja ihan mielenkiinnolla odotan sitä, ovatko nämä supparit ja kivut aiheuttaneet mitään muutosta tuolla alakerrassa. Valmennukset sitten alkavatkin vasta 16.8, joten täytyy toivoa, että päästään vielä nekin kokemaan.

2 kommenttia:

  1. Tämä kuumuus on kyllä aika uuvuttavaa! Normisti mulla on yleensä kylmä ja kesähelteilläkään ei tule hiki, mutta nyt tuntuu että hiki virtaa vaikkei mitään edes tekisi.. Voisko olla lämmintä mut ei mitään superhelteitä, kiitos. Vaikka eihän nämä helteet nyt oikeasti kauaa voi enää kestää? Onneksi ei tarvitse tehdä mitään :) Sohva + tuuletin on tällä hetkellä aika jees päiväohjelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myöskin normaalisti helteiden ystävä, eikä haittaa, vaikka olis vähän kuumakin. Mutta nyt en jaksais, kun olis oikeasti kaikkea muutakin, mitä pitäis tehdä. Siksi otan vastaan ihan ilomielin syksyn kurjat sadekelit. Niihin voi sentään varautua vaatetuksella. :D

      Poista