tiistai 26. elokuuta 2014

Paniikkia

Tässä ei ihan hirvittävän montaa viikkoa ole jäljellä tätä raskautta, joten ajatukset alkaa pikkuhiljaa kääntyä kohti synnytystä ja sitä, että pian meitä on täällä kolme. Panikoin vuorotellen lapsen kanssa jaksamisen ja vuoroin synnytyksen kanssa, joten olotilat ovat välillä todella ristiriitaiset. Viikonloppuna jopa tirautin pari kyyneltä siksi, että fiilikset lapsen tuloon liittyen ovat niin ristiriitaiset. Toisaalta sitä toki odottaa ihan tosi paljon, mutta toisaalta sitä vaan miettii, että kuinka pärjää, rakastanko minä sitä lasta, saanko synnytyksen jälkeisen masennuksen vai mitä tapahtuu? Kestänkö synnytyksen, vai onko se kamala, traumat jättävä kokemus, jonka vuoksi en enää halua toista lasta?

Tuntuu välillä siltä, että muihin juttuihin liittyvä odotus on niin paljon puhtaammin positiivista, että mussa on jotain vikaa. Muut äidit hehkuttavat blogeissaan malttavansa tuskin odottaa sitä, että pääsevät näkemään ja hellimään vihdoin omaa vauvaansa. Odotanhan minäkin, mutta siihen odotukseen liittyy vaan myös paljon huolia. En ole koskaan tykännyt siitä, jos edessä on ollut joku "suuri tuntematon", vaan olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää niin, että tiedän, mitä tuleman pitää. No, nyt tuntuu siltä, että en vaan voi saada sitä tietoa. Synnytys kun voi olla suorastaan upea, voimaannuttava tapahtuma. Tai sitten se voi olla ihmisen kauhein kokemus. Samalla tavoin vauva voi olla tyytyväinen pikku päivänpaiste tai vanhempansa unettomuuden ja masennuksen alhoon vievä tapaus. Luin jopa eräästä naisesta, joka kahden rankkaa koliikkia sairastaneen lapsen jälkeen koki fyysistä pahoinvointia nähdessään pieniä vauvanvaatteita. Sen verran huonot kokemukset hänellä liittyi tuohon aikaan lastensa elämässä.

Yritän ajatella, että tulee mitä tulee, niin kyllä siitä selvitään. En kuitenkaan pääse yli enkä ympäri siitä, että kyllähän tämä vanhemmuuteen valmistautuminen on hitsin pelottavaa.

Primrose & Papuusi 38+1

4 kommenttia:

  1. Täällä ei olla vielä noin lähellä H-hetkeä mutta on painittu samanlaisten tunteiden kanssa..
    Joskus ahdistus tuntuu käyvän ylitsepääsemättömäksi kun huolehtii tulevaa; miten synnytys menee, kauankohan jaksan kotona, miten munuaiset jaksavat synnytyksen, mitä joudunkin sektioon, miten parannun, tuntuukohan seki kamalalta synnytyksen jälkeen.. miten osaan hoitaa vauvaa, miten jaksan, saanko enää koskaan nukkua, mitä jos masennun, mitä jos elämästä tuleekin ihan kamalaa ymsymsyms…

    joskus ajatuksia on niin paljon että tuntuu että siihen pelkoon ja ahdistukseen hukkuu!...

    Että minäkin odotan pienokaista ja hänen hellimistään ja kokonaista perhettä, mutta yhtä aikaa pelkään ja huolehdin myös ihan kamalasti kaikkea…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika yleisiä nämä tuntemukset, mutta ehkä ihmiset eivät sitten niin paljoa puhu omista epävarmuuksistaan. Ja kaiken epävarmuuden keskellä onneksi tietää, että tämä on nyt juuri sitä mitä haluan, vaikka välillä tuleva pelottaakin.

      Poista
  2. Varmasti yleinen mietintä. Ei näistä viitti vain keskustella ehkä enimmäkseen pienen oman tunnontuskan takia,ettenkö olisi tähän valmis mihin olen ryhtynyt?! Mutta on lapsen saaminen niin suuri asia että ehkä olisi jopa huono asia jos ei näitä miettisi ja valmistautuisi myös negatiivisiin asioihin jollain tasolla. Voin sanoa että jäi ekasta synnytyksestä traumat ja vauvaaika oli kauheeta väsymyksen kanssa. Mutta taas sitä ollaan synnyttään menossa. Aika on kullannut muistos. Muistan kyllä synnytyskivun, mutta tarvii ajatella että se on sen hetken ja se menee ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se aika kultaa muistot, muuten niin moni ihminen ei välttämättä tekis sitä toista ja kolmatta jne. Ja täytyy muistaa, että tuo vauva-aika on niin lyhyt kuitenkin kun vertaa siihen, että se lapsi on siinä luultavasti oman elämän loppuun saakka. Tsemppiä sulle synnytykseen. Onneksi uudelleensynnyttäjien synnytykset ovat usein nopeampia ja helpompia kuin ekakertalaisten, joten ehkä sun toinen synnytys ei ole niin paha kuin ensimmäinen. :)

      Poista