Back from holiday

Olemme siis palanneet tuolta jännältä Euroopan-turneelta ja oli kyllä mukava reissu! Näimme paljon kaikenlaista, mutta täytyy sanoa, että loppureissusta väsymys alkoi ottaa selkeästä valtaa tästä odottajasta. Reissussa oli monta melko aktiivista ja paljon kävelyä vaativaa päivää ja suoriuduin niistä kunnialla, joten voin olla tyytyväinen. Vain parina päivänä tunsin, ekaa kertaa btw, harjoitussuppareita pitkän päivän jälkeen. Näistä hieman huolestuneena en sitten uskaltautunut reissussa kovin kummoisiin portaidennousu- tai muihinkaan urheilusuorituksiin. Onneksi supparit ovat pysyneet poissa ja reissusta selvittiin muutenkin ilman ongelmia. Reissun kruunasi toissapäivänä vietetyt serkkuni häät, joihin osallistuimme miehen vanhemmilla nukutun hieman vajaaksi jäädyn yön jälkeen. Voin siis sanoa, että nämä pari kotipäivää ovat tulleet tarpeeseen.

Tänään kävin neuvolassa ja syy tuohon reissussa ilmenneeseen uupumukseenkin selvisi: hemoglobiinini on edelleen vain 104. Join siis tuossa edellisen neuvolan jälkeen Kräuterblut-Saftia, joka mielestäni auttoi väsymykseen ja raudanpuutteeseen varsin hyvin. Oloni parani jo parissa viikossa huomattavasti. Tuo pieni pullollinen ehti kuitenkin loppua ennen reissua, enkä ehtinyt ostaa uutta reissulle mukaan. Myös tuon lääkkeen säilyttäminen reissussa olisi muodostunut ongelmalliseksi, sillä sitä tulisi säilyttää jääkaapissa, eikä meillä automatkalaisina ollut aina käytössämme kylmiä tiloja. Noh, kuten sanoin, väsymys hiipi jäseniin pikkuhiljaa tuon reissun aikana ja ilmeisesti kohonneet hempat sitten rytisivät vauhdilla alas. Nyt eilen aloitettu toinen pullo toivottavasti nostaa nuo hemoglobiinit takaisin yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Ja näyttää siltä, että joudun tuota juomaan ehkäpä loppuraskauden ajan. 

Tämän viikon perjantaina minulla on tiedossa pahamaineinen sokerirasitus. Reissu antoi kuitenkin tähänkin asiaan toiveikkuutta, sillä matkalla monesti venyneet ruokailuvälit eivät aiheuttaneet mitään erityisiä ongelmia, vaan kestin ne mielestäni varsin hyvin. Ja torstaina on siis tiedossa kunnon pizzansyönti-iltamat, joten eiköhän niillä kaloreilla selvitä seuraavaan aamuun. :D

Vauvan osalta kaikki on hienosti. Poika on kerännyt potkuihinsa jo ruutia sen verran, että mieskin tunsi ne helposti reissussa. Lisäksi ne tuntuvat myös itsestäni jo varsin puhdikkailta. Pelottaa jo valmiiksi kylkiluiden puolesta, jos potkut tästä vielä paljon vahvistuvat. Meillä tuo Papuusi-nimitys on muuten vaihtunut hieman mielikuvituksettomammaksi Pojaksi. Pojan varsinainen nimi on kuitenkin edelleen hämärän peitossa. Meidän sukunimessämme on paljon kovia konsonantteja ja mieheni mielestä niitä pitäisi siis löytyä myös pojan nimestä. Itse taas olen viehtynyt täysin päinvastaisiin nimiin, eivätkä ne omaan korvaan kuullosta ollenkaan huonoilta meidän sukunimen kanssa. Saa siis nähdä millainen vääntö tästä nimiasiasta nyt vielä tuleekaan.

Muuten elämä jatkuu taas radallaan: nyt vuorossa olisi uuden asunnon hankinta ja ensi viikonloppuna ajattelimme lähteä katsastamaan lähikauppojen vaunutarjontaa. Katselin kuitenkin, että esim. tori.fistä löytyy jatkuvasti paljon uusia ilmoituksia, joten eiköhän ne meidänkin vaunut sieltä löydy, jahka olen selvittänyt hieman omia preferenssejäni noiden vaunujen suhteen.

Kirjoittelen taas ensi viikonloppuna lisää ja ajattelin postata myös masukuvan, sen verran railakkaasti tuo etuosasto on taas kasvanut edellisestä kuvasta. Nyt kuitenkin vielä hetki aikaa miehen kanssa ennen kuin täytyy taas huomenna lähteä pariksi yöksi muualle nukkumaan töiden takia. Ai että mä olen onnellinen, kun tämä seuraavat 1,5 kuukautta ovat ohi ja saan nukkua taas omassa (maailman parhaassa) sängyssä ja oman kullan vieressä kaikki yöt.