perjantai 28. helmikuuta 2014

Ultrakuulumiset!

Tänään se sitten oli. Nt-ultra ja eka kerta kun näin pikkuisen Papuusin! Ultraan meno jännitti hirveästi, eikä asiaa suinkaan auttanut se, että ultraajamme oli ilmeisesti hukannut meidän aikamme ja ultraus aloitettiin reippaasti myöhässä.

Kun ultraussensori asetettiin tuohon alavatsan päälle kaikki huolet kuitenkin hävisivät. Siinä tuo pikkuinen köllötteli ja sätkytteli ja sydämensykekin löytyi heti. Olin jotenkin valmistautunut näkemään pienemmän ja epäselvemmän kuvan sikiöstä, joten sikiön iso koko ruudulla tuli positiivisena yllätyksenä. Ehkä tämä johtuu vaan siitä, että olen yleensä katsonut alkuraskauden ultrakuvia, jossa alkio on vasta pieni pallukka ruudulla.

Meidän Papuusi on nyt 5,3 senttiä pitkä ja vastaa viikkoja 12+0. Minun omasta arviostani tuo heittää parilla päivällä eteenpäin ja kuukautisista lasketusta "virallisesta" ajanlaskusta 4 päivää taaksepäin. Eli ihan hyvissä mitoissa mennään. Laskettua päivää ei kuitenkaan tällä heitolla muuteta, eli se on virallisesti edelleen 8.9.

Niskaturvotusta oli 1,11 milliä ja seerumiseuloihin yhdistettynä tuo antoi riskiluvun 1:53000. Hyvät olivat siis nuokin tulokset, eikä lisätutkimuksiin ole tarvetta tässä vaiheessa.

Meidän pikkuinen oli kovin esitteleväistä sorttia ja saimmekin hienoja kuvia kotiinvietäviksi. Hieman ultraaja joutui tökkimään kohtua, jotta pikkuinen siirtyisi oikeaan asentoon niskaturvotuksen mittaamiseksi, mutta muutoin sikiö oli helppo kuvattava. Oli hauskaa katsella kun pieni lähti välillä villisti liikkumaan, kun sitä tökittiin.

Omat fiilikset kyllä nousivat ihan uusiin sfääreihin tuon tutkimuksen johdosta. Itse ultrauksen aikana en osannut muuta kuin hymyillä ja katsoa tuota pientä joka mahassani nyt ihan todistettavasti möyri. Kyyneleet tulivat sitten bussissa, kun mietin, että onkohan vauva yhtä vilkasliikkeinen sitten kohdun ulkopuolella kun kohdussakin. Niisk.

Mieskin hymyili kuin Naantalin aurinko ja lähti ultrauksen jälkeen hymyssä suin jatkamaan työpäivää ja kertomaan hyviä uutisia työpaikkansa porukalle. Loppuun vielä niitä ultrakuvia:

8 kommenttia:

  1. Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :) Onpa ihania kuvia pienestä. Tuli omat tammikuun ultrahetket mieleen. Pian onkin onneksi rakenneultra, 18.3. Milloin sulla on ru?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on rakenneultra 24.4. muistaakseeni, joten on sinne vielä hieman aikaa, mutta nopeasti tuo toivottavasti kuuluu. Onnea sinullekin rakenneultraan, toivottavasti on pienellä kaikki rakenteet kunnossa. :)

      Poista
  2. Ihanaa, että ultrassa on ollut kaikki hyvin! Itse jännitin niitä suunnattomasti, kun tietää miten moni asia voi mennä pieleen. Itsekin olin yllättynyt siitä, miten paljon vauvannäköä on jo noilla viikoilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on jännä, että vaikka periaatteessa tietää, millainen sen vauvan pitäisi olla noilla viikoilla, niin tulee se todellisuus silti yllätyksenä. Että tuolla se mun vauva oikeasti sätkii! <3

      Poista
  3. Onnea ihanista ultrakuulumisista! :) Ihanat ultrakuvat. On tosiaan melkein hullua, kuinka niin pieni voi olla jo ihan pienen ihmisen näköinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, siellä se kehittyy kovaa vauhtia. <3 Ekojen viikkojen kehitys on ihan mieletöntä. Ei ihme, että äiti on joskus siis hieman väsynyt. :D

      Poista
  4. Vau, tulipa itsellekin ihan hirmu onnellinen ja hyvä fiilis kun tämän luin- vaikka en sinua/teitä tunnekkaan :) Onnea hirmuisesti vauvasta! :)

    VastaaPoista