Voi saamattomuus!

Mua on viime aikoina vaivannut ihan mieletön saamattomuus. Tuntuu, että ihan arkisten, jokapäiväisten asioiden tekeminen vaatii ihan mielettömän ponnistuksen. Tämä saamattomuus on vaivannut tätä blogikirjoittamistakin, kuten harventuneista kirjoitusväleistä on saatu huomata. Ei ole kyse siis siitä, että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa, vaan pikemminkin siitä, että en ole jaksanut vaivautua koneelle saakka kultivoimaan ajatuksistani kirjoituksia.

Mulla on tällä viikolla toinen neuvola, jossa toivottavasti mitataan myös hemoglobiini, jotta tiedän johtuuko tämä väsymys/saamattomuus siitä. Tai sitten kyseessä voi olla ihan perus kevätväsymystä tai raskaudesta johtuvaa väsymystä. Mun elämäntilanteeseen vaikuttaa myös se, että mut irtisanottiin n. kuukausi sitten. Olen aina ollut ihminen, jolle työ ja opiskelu on asettanut kivasti raamit muullekin tekemiselle. Nyt kun niitä raameja ei ole tuntuu, että muukin tekemisen organisointi ym. aikaansaaminen on hirvittävän vaikeaa, vaikka voisi olettaa, että tilanne olisi toisinpäin. Nyt kun aikaa kaikelle harrastamiselle ym. puuhastelulle olisi, ei sitä energiaa vaan yhtäkkiä olekaan.

Joka tapauksessa olen päättänyt ottaa itseäni jotenkin niskasta kiinni. Mun on hirvittävän vaikea hakea töitä tässä tilanteessa, sillä raskaus on jo niin pitkällä, että en ehtisi muutenkaan tehdä kuin ihan muutaman kuukauden mittaisia pätkiä. Toistaiseksi voimassaolevista soppareista en edes tohdi haaveilla, sillä niitä en saanut ennen raskauttakaan saati sitten mahan kanssa. Mainittakoon tässä nyt siis se, että olen alalla, jossa työpaikat ovat todellakin kiven alla, enkä tähänkään saakka ole tehnyt oman alan töitä muutamaa harjoittelukuukautta enempää.

Kesätyö olisi minulle juuri passeli homma, mutta tässäkin tulee vastaan se ongelma, että tulen olemaan lähes koko elokuun äippälomalla, joten iso osa kesätöistä menee sivu suun ihan vaan tämän takia.

Tämän työllistymisongelman vuoksi olenkin pyrkinyt pääsemään TE-toimiston järjestämään työelämämentorointiin, jossa kartoitettaisiin mun osaamista ja uramahdollisuuksia ym. Tämä olisi juuri sopiva parin kuukauden juttu tässä raskauden aikana, ja saisin tästä vähän potkua tähän arkeen.

Noh, tästä tuli nyt tällainen sillisalaattikirjoitus, mutta tämä nyt ovat asioita, jotka tällä hetkellä pyörivät päässä. Taidanpa ottaa nyt vihdoin itseäni niskasta kiinni ja mennä tiskaamaan ja laittamaan ruokaa onneksi kohtuullisen hyväpalkkaisesta työstä saapuvalle miehelleni. :D