Päiväkodin aloitus ja mutsin mietteet

Ensi viikolla se sitten alkaisi meilläkin. Nimittäin poikamme aloittaa päiväkodin pitkän kesän jälkeen. Tällä haavaa Vilho on päiväkodissa vain kaksi päivää viikossa, mutta on se näin äidille ja varmasti  myös pojallekin iso juttu.

Vilholla on kokemusta kyllä päiväkodista jo melkein vuoden ajalta, kun hän kulki mukana entisessä työpaikassani, jonka sattui olemaan päiväkoti. Olin siis itse päiväkodissa tekemässä osa-aikaisesti hallintotöitä ja sain Vilholle sitten hoitopaikan näille päiville. Silloinkin kävin kuitenkin itse nukuttamassa pojan päiväunille ja muutenkin moikkaamassa häntä välillä. Nyt kuitenkin alkamassa on ihan normi päiväkotiarki, kun olen isän kanssa muualla hoitopäivät. Joten kyllähän tämä jännittää.

Itseäni mietityttää eniten juuri pojan nukkuminen: kuinka poika tottuu nukkumaan päiväkodissa isojen poikien sängyssä, kun täällä kotona koisaillaan vielä pinnasängyssä. Ja entäs tutti sitten? Minun piti vieroittaa Vilho tutista nyt kesälomalla, mutta tuntui, että koko kesäloma oli hirveää hulabaloota matkasta ja tapahtumasta toiseen. Nyt sitten on taas väärä hetki vieroittaa, kun alkaa se päiväkoti ja siihen pitäisi ensin tottua. No, ehkä me ennen joulua päästään tuosta tutista eroon.

Periaatteessa luotan siihen, että poika pärjää kyllä, onhan hän hyvin sopeutuvainen tapaus ja tutustumiskäynnit menivät hienosti. Silti en voinut estää kylmäävää tunnetta, joka iski, kun ekalla päiväkotikäynnillä menimme tiloihin tutustumisen lopuksi pihalle, jossa leikki samaan aikaan varmaankin 30 lasta. Apua, tännekö meidän pieni pitäisi päästää törmäilemään muihin muksuihin? Ja kyllä vaan, sinne se meidän poika sujahti leikkimään muiden kanssa, ikään kuin sanoakseen, että chillaa mutsi, kyllä mä pärjään.