torstai 11. syyskuuta 2014

I'm dreaming of a movie birth

Kaikki amerikkalaiseen romcomhömppään perehtyneet ovat varmaan nähneet useammankin elokuvasynnytyksen. Ne alkavat aina sillä tavoin, että äiti on täysin toimintakykyinen ihan loppuun asti, kunnes eräänä päivänä lapsivedet vaan menevät ja saman tien alkavat kivuliaat supistukset. Sitten kiirehditään pikavauhtia sairaalaan ja hupsis, muutaman tunnin päästä äidin käsivarsilla onkin täydellinen pikkukäärö.

Toivottavasti kukaan ei ole ikinä kuvitellutkaan oikeita synnytyksiä tällaiseksi. Silti täytyy myöntää, että salaa toivoin, että synnytykseni edes ihan pikkuisen muistuttaisi edellä kuvattua skenaariota. Siis onhan äitejä, joiden synnytykset alkavat lapsiveden menolla tai jotka kokevat ensimmäiset kivuliaat supistuksensa silloin kun synnytys alkaa. Tai jotka saavat lapsen syliinsä alle vuorokaudessa ekasta kivuliaasta supistuksesta. Tai edes joiden supistukset alkavat heti säännöllisenä.

Ja sitten on ilmeisesti sellaisia äitejä, kuten minä, jotka kärvistelevät epäsäännöllisten, kivuliaiden supistusten kourissa päiviä ennen kuin varsinainen synnytys alkaa.

Mulla on nyt ollut maanantai-illasta saakka kivuliaita supistuksia aina välillä. Välillä ne ovat poissa jonkun aikaa, mutta palaavat aina. Tuntuu siltä, että olis kokoajan tosi kivuliaat ja kramppaavat menkat päällä. Tätä tilannetta ei yhtään siis helpota se, että tietää niiden varsinaisten synnytyspolttojen olevan vasta tuloillaan. Näiden kipujen kanssa pärjää kyllä, mutta toivoisin silti, että nämä supparit tästä voimistuisivat ja synnytys alkaisi. Ei nimittäin ole yhtään mukavaa istuskella täällä neljän seinän sisällä kun ei kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään kipujen vuoksi. Toki olen tässä kotosalla puuhastellut kaikenlaista silloin kun supparit ovat tauolla, mutta silti. Tulisit jo, vauva.

Neuvolassa siis kävin tiistaina ja kirjoittivat sen yliaikaislähetteen (ilmeisesti se tehdään kaikille tässä vaiheessa, eli radilla ei ole merkitystä). Nyt sitten vaan odotan aikaa yliaikaiskontrolliin ensi viikolla. Toivon kuitenkin hartaasti, että tässä kohta alkaa jotain tapahtua. Muuten olis ihan ok odotella vielä, mutta näissä kivuissa en jaksaisi kauhean montaa päivää kärvistellä.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä viimeisiin hetkiin!!:) Toivotaan että vaavi pian syntyisi maailmaan!:)<3

    VastaaPoista
  2. Tosi ikäviä tollaset pitkään kestävät kipeet supistukset. :/ Itsehän kans vähän salaa toivon, että alkais vesien menolla, niin homma olisi jotenkin selkeämpää. Pelkään vieläkin, että tiedänkö miltä ne supistukset sitten tuntuu, kun joillakin ne voi pitkäänkin olla kivuttomia. Itsellä nyt toista päivää maha vähän väliä tosi piukeena ja kovana, mutta mihinkään ei satu yhtään.

    Ja yliaikaislähetteen tekee minunkin neuvolan terkka maanantaina (jos sinne asti mennään, toivottavasti), kun viikkoja on 40+1. Sanoi, että todennäköisesti lähempänä siellä 42+0 vasta saan ajan, mutta lähetteen hän laittaa sitten jo tuolloin.

    Saisittepa jo vauvan syliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä siis syntyi poitsu 42+2. Kärsin kanssa pari viimeistä päivää kivuliaista supistuksista ja mietin juuri tunnistaako sitten niitä oikeita synnytyssuppareita niin voi kyllä. Itsellä tosin köynnistettiin joten supparit olivat varmaan tavallista rajumpia. Mutta sitten kun synnytys käynnistyi niitä tuli vajaa kahden minuutin välein ja olivat niin kipeitä että kun supistus oli päällä ei pystynyt tekemään mitään siis kävelemään tms. Tsemppiä!:)

      Poista
    2. Mulla supparit eivät olleet alkuun mitenkään ihan mahdottomia, mutta säännöllisyydestä ja voimistumisesta tiesin kyllä, että nyt täytyy vähintään lähteä näytille. Ja lopulta olinkin sitten jo 4 senttiä auki, kun päästiin sairaalalle.

      Poista