torstai 24. huhtikuuta 2014

Rakenneultra ja sukupuolipohdintaa

Meillä oli eilen rakenneultra, joka meni varsin loistavasti. Kaikki rakenteet olivat hyvät ja vauva oli kasvanut hienosti ja jopa kirinyt pari päivää edellisestä ultrasta. Siispä taidan siirtyä käyttämään nyt lopullisesti noita neuvolan virallisia viikkoja, joten tänään menossa on siis 20+3. Puoliväli on siis saavutettu hienosti! Pieni liikkui taas kohdussa hyvin ja saimme myös sen eniten ulkopuolisissa ihmisissä uteliaisuutta kirvottaneen kysymyksen selville: Meille tulee hyvin todennäköisesti syksyllä poikavauva!

Ultraaja oli tällä kertaa eri kuin viimeksi, mutta tämäkin oli varsin mukava nainen. Ensin hän tarkasteli tietysti rakenteita ja mittaili vauvan strategisia mittoja. Rakenteiden tarkastelun jälkeen hän kysyi pieni hymynkare huulillaan, että onko jotain, mitä haluaisimme kysyä tässä häneltä. No tietysti tartuimme tilaisuuteen ja kysyimme sitä sukupuolta. Kun ultraajatäti sihtasi ultraäänianturin vauvan haaroihin, näimme kyllä heti itsekin, mistä sukupuolesta on kyse, sen verran auliisti pikkupoikamme esitteli privaattiosiaan

Vauvan sukupuoli ei sinänsä ollut yllätys, koska mieheni isän puolen suvussa on syntynyt pelkästään poikia jo useamman sukupolven ajan. Itse vaan jouduin asennoitumaan asiaan hieman: naisena tytön kasvu ja kehitys on minulle tietysti omakohtaisesta kokemuksesta johtuen tutumpaa kun pojan kehitys. Tytön tarpeet ovat tutumpia ja sitä kautta myös tyttölapsen kasvattaminen olisi ehkä jotenkin luontevampaa. Nyt koenkin, että haluan vielä entistä enemmän tukeutua mieheeni tässä kasvautustehtävässä, koska hänellä poikana olemisesta on kuitenkin kokemusta.

Tätä pohdintaa ei pidä käsittää niin, että ajattelisin pikkupoikien olevan jotenkin totaalisesti eri planeetalta kuin vastaavan ikäisten tyttöjen. Totuus kuitenkin on se, että sukupuolilla on eroja jo pelkästään kehityksen ja hormonitoiminnan tasolla. Pojat ja tytöt myös ajatuvat yleensä päiväkodista ja koulusta lähtien erilaisiin porukoihin ja eroa suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen halutaan tehdä voimakkaasti jo lapsesta lähtien. Siksi koen tärkeänä, että lapsellani on myös läsnäoleva ja osallistuva mieshahmo, johon hän voi halutessaan turvautua silloin kun asiat mietityttävät.

Ensifiilikset lapsen sukupuolesta olivat siis paitsi iloiset, niin myös pohtivaiset. Nyt hetken asiaa sulatelleena olen kuitenkin jo ihan rakastunut ajatukseen pojasta, jonka saan kasvattaa toivottavasti fiksuksi nuoreksi mieheksi. Ja ennen kuin hän kasvaa isoksi, voin ostella kaikkea poikamaisen söpöä, kuten henkselihousuja. :D

7 kommenttia:

  1. Kauhiasti poitsuvauvoja tulossa, myös meille tulee kesäpoitsu!:) Moni ystäväni on saanut juuri pojan ja moni bloggaaja keiden raskausblogeja luen saavat myös pojan:D poikavuosi tai ainakin tuntuu siltä:D

    VastaaPoista
  2. Mustakin tuntuu että kamalasti poikia tulossa :D Ehkä me vähän tasotetaan tätä mun tunnetta :D

    VastaaPoista
  3. Onnea poikalupauksesta! :) Minusta tuntui viime vuonna, että kaikki saa poikia. Minulla oli raskauden alusta lähtien poika olo. Mutta onnea paljon, varsinkin siitä että kaikki oli ultrassa hyvin! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos onnittelusta! Mun lapseton kaveri oli jopa hieman pettynyt, kun kaikki senkin lähipiirissä saa poikia, ja se haluaisi ostaa jollekin tyttöjuttuja. :D Mutta jos nyt tulee paljon poikia, niin eiköhän ne tytöt jossain vaiheessa tasoita tilanteen. Musta ainakin tuntuu, että mun seuraamissa äitiysblogeissa on voittopuolisesti tyttölapsia, joten tosi kiva, että nyt on tulossa myös muille bloggaajille poikia.

    VastaaPoista
  5. Oih, onnea poikalupauksesta! Ihanaa <3

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa, onnea poikalupauksesta ! <3 Ja siitä, että ultrassa kaikki oli mallillaan, se on aina huojentavaa :)

    VastaaPoista
  7. Olin ihan varma, että olin jo kommentoinut tähän, mutta en näköjään! Suuren suuret onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja ihanaa: pikkuinen poika! :)

    VastaaPoista