sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Miltä nyt tuntuu vol 2.

Kun sain tietää tästä raskaudesta, kirjoitin tuntemuksistani liittyen raskauteen. Ajattelin nyt kirjoittaa uudestaan siitä, miltä tuntuu, kun raskaus on jo edennyt yli puolivälin ja alkaa vihdoin iskemään tajuntaan se, että meille on oikeasti kohta tulossa vauva.

Raskauden ensimmäinen kolmannes meni vahvasti omia oloja reflektoiden. Silloin ei vielä juuri miettinyt sitä vatsassa olevaa vauvaa, vaan pikemminkin omaa pahoinvointia ja muuttuvaa kroppaa. Sittemmin nt-ultra varmisti sen, että mahassa oikeasti asustaa joku ja se joku vaikuttaa olevan terve ja elinkelpoinen yksilö. Vauvasta tuli hivenen konkreettisempi. Sittemmin pahoinvointi asteittain väheni. Ajatukset olivat kuitenkin vielä vahvasti oman elämän myllerryksessä. Kotiin jääminen tuntui ahdistavalta ja työttömyys sai kodin tuntumaan lähinnä vankilalta.

Nyttemmin ajatukset ovat kuitenkin kääntyneet enemmän vauvaan. Viimeistään rakenneultra jotenkin konkretisoi koko homman: Meille on tosiaan tulossa poikavauva. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että mun kroppa on kyennyt ylläpitämään raskautta tähän saakka. Olen lukenut niin paljon lapsettomuusblogeja ja keskenmenotarinoita, että tuntuu sitä, että raskauden sujuminen onnellisesti alusta loppuun on jotenkin todella ihmeellistä. Olen myös niin pitkään vain haaveillut tästä ja hoitanut muiden ihmisten lapsia, että ajatus siitä, että kohta on joku, joka oikeasti pitää minua äitinä eikä vaan hoitotätinä tai varahoitajana, on paitsi ihan huikea, myös hieman absurdi. On vähän kuin sellainen olo, kun näkisi ihanaa unta, if you know what I mean.

Kuten olen jo aikaisemmin todennut, tämä ihmetys ja absurdi fiilis on varmasti osa mielen defenssiä. Jos tätä pitäisi itsestäänselvänä asiana, mahdollinen onnettomuus olisi luultavasti liian vaikea asia kestettäväksi. Nyt pystyy vielä suojaamaan itseään sillä ajatuksella, että "tiesinhän minä, että tämä oli liian hyvää ollakseen totta". Pessimisti on aina pessimisti, niinhän se menee?

Jollain tavalla tästä on kuitenkin tulossa paitsi ihana unelma, niin myös konkreettiseksi tosiasia. Ultrassa selvisi, että mulla on istukka kohdun etuseinämässä. Tämä on siis syy myös sille, miksi en ole näitä vauvan liikkeitä niin selkeästi tuntenut. Nyt on kuitenkin tuntunut jo hetken aikaa liikkeitä, jotka ihan selkeästi tunnistan vauvan aiheuttamiksi. Vauvan pystyy siis nykyään aistimaan ihan konkreettisesti. Lisäksi olen ostanut vauvalle nyt ihan ekat ostokset ultran jälkeen. Jotenkin noiden tavaroiden ostaminen on ollut ihan spesiaalia. Olen siis aiemminkin ostanut kirppareilta vauvanvaatteita, mutta nämä olivat nyt ekat, jotka olivat nimenomaan tälle vauvalle ostettuja. Meidän pikkupojalle. <3

Vauvan tuloon tulee myös tietysti valmistautua vielä muutenkin kuin henkisesti. Isommat ostokset odottavat vielä kesäkuuta, kun käymme tässä toukokuun lopulla ensin pienellä kevätmatkalla autoillen pitkin Eurooppaa. Lisäksi tulossa on kämpän vaihto. Paljon asioita on siis tulossa toivottavasti ennen kuin vauva syksyllä tupsahtaa joukkoomme. Juuri nyt nautin kuitenkin suunnattomasti siitä, että mulla on vihdoin kaikki hyvin: vauva tulossa, töitä äitiyslomaan saakka ja ihana aviomies, jonka kanssa jakaa tämä kaikki.

7 kommenttia:

  1. Naiset synnyttää terveitä vauvoja Suomessa joka päivä, enemmin nuo keskenmenot ym ovat harvinaisia, mutta sime vaan antaa sellaisen kuvan, että kaikki naiset saavat keskenmenoja. Vaikka kyllähän sitä kieltämättä itsekin esikoista odottaessa ajatteli sitä mahdollisuutta paljon, onneksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin:) tsemppiä odotukseen!:) täälä alkaa juuri viimeinen kolmannes ja vielä on paljon tehtävää!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että paljon todennäköisempää on todella se, että raskaus menee hyvin ja synnyttää terveen vauvan. Silti sitä jotenkin arkailee ajatella niin, kun tietää, että on muita, joille on käynyt huonommin.

      Poista
  2. 10-15% raskauksista päätyy keskenmenoon, melkein jokainen nainen joka useamman kerran kuin kerran raskaaksi tulee, kokee keskenmenon. Monesti keskenmeno myös tapahtuu ennen naisen tietoa raskaudesta. Kyllä tämä on totta, tarvii olla onnellinen siitä että ensimmäinen raskaus menee noin moitteettomasti. Keskenmenot ovat hyvin yleisiä. Ja puhumattakin muista ongelmista. Moni nainen vielä kokee useammankin menetyksen, ja lapsettomuus on hyvin suuri ongelma nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä erittäin onnellinen siitä, että itselle ei ole tullut mitään komplikaatioita tai muitakaan ongelmia tämän raskauden aikana. Omalla äidillä on kuitenkin takana tuulimunaraskaus ja useamman vuoden yrittäminen ja siskollakin jo yksi keskenmeno, joten tiedän hyvin sen, että nämä eivät ole mitään itsestäänselviä juttuja vaikka raskaus olisi jo edennyt pitkällekin.

      Poista
  3. Lapsi on niin suuri lahja! Hyvin yleisiä ovat keskenmenot. Tarvitsee olla niin onnellinen että kaikki menee hyvin. Tuntuu että ihmiset välillä unohtavat kuinka kallisarvoinen lapsi on. Ja lapsettomuus niille kauan odottaneille, rankka. Nauti ihanasta kevään alusta ja mahasta joka vielä sallii tehdä kaikkea kivaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy sanoa, että tämä on ollut ainakin tähän mennessä raskauden parasta aikaa, kun kolotukset ja kivut eivät vielä ole äityneet pahaksi ja energiaakin riittää ihan kivasti. Hyvää kevään jatkoa sinullekin!

      Poista