Sillä sipuli? Kiitos ei.

Jotkut lukijoistani saattavat muistaa, kuinka vuoden alussa tein lupauksen siitä, että kokeilisin uutta reseptiä vuoden jokaisella viikolla ja postailisin niitä tänne blogiin sitten. Noh, tämä lupaus lähti ihan vahvoin aikomuksin liikkeelle, mutta raskauden tullessa kuvioihin jokin muuttui. En nimittäin kykene enää sietämään lainkaan sipulia. Tämä tuli ilmi varsin vahvasti Sipulisen kesäkurpitsa-tomaattivuoan reseptin myötä, jota kokeilin ja jonka tökkimistä kovasti ihmettelin. Olihan kyseessä perusaineksiltaan varsin toimiva ja herkullinen resepti. Pian kuitenkin huomasin, että sipulisten ruokien lämmittäminen ja etenkin astioiden tiskaaminen ja biojätteiden käsittely muuttui ihan mahdottomaksi. Nyt tätä kirjoittaessa jo sipulin ajatteleminenkin saa kuvotuksen nousemaan pintaan.

Noh, mikäs ongelma tässä sitten on, saattaa joku ihmetellä? Miksi en vaan tee ruokaa sipulittomilla resepteillä? Ongelmana on vaan se, että sipuli on ruoanlaitossa perusraaka-aine ja se kuuluu niin moneen ruokaan ja reseptiin, että sipulittomuus todellakin karsii vaihtoehtoja rankalla kädellä. Lisäksi sipuli on mun mielestä monessa ruoassa sellainen must-have mauste, josta todella pidän (normaalioloissa) joten tämä on todellakin vaatinut multa asenteiden muuttamista ruoanlaiton suhteen. Olen toki tehnyt ihan perusruokia sipulittomina versioina, mutta koen, että niiden reseptien laittaminen tänne olisi vähän tyhmää, kun se sipuli kuitenkin kuuluu olennaisena osana niihin ruokiin, ja mielestäni sipulin poisjättäminen vesittää sen ruoan. Mietin esimerkiksi lihapullien tekemistä tässä yhtenä päivänä, mutta ajatus sipulittomista lihapullista kuulostaa juuri niin kuvottavalta kuin ajatus sipulillisistakin, joten ajattelin jättää ne lihapullat odottamaan makuaistini normalisoitumista.

Tuleeko lukijoilleni mieleen mitään sipulittomia reseptejä, joita voisin kokeilla? Tuntuu, että olen nyt ns. vierailla vesillä ruoanlaiton suhteen, joten vinkit ovat hyvin tervetulleita.

Loppuun vielä kuva tuosta Sipulisesta kesäkurpitsa-tomaattivuoasta, jos joku sitä haluaa tämän erittäin houkuttelevan myyntipuheen perusteella kokeilla. Ei vaan, tämä on oikeasti varmasti todella hyvää, vaikka olenkin tällä hetkellä makuaistivammaisena jäävi tuota toteamaan omakätisesti.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Tämä on minun ensimmäinen postaukseni tänä vuonna. Vuosi vaihtui biletunnelmissa, mutta jostain syystä alkoholi ei oikein maistunut. Kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet, vaikka kovasti on sellaiset fiilikset ollut, että ne vois hyvinkin lähipäivinä alkaa. Jos ei maanataihin mennessä ole tapahtunut mitään, revin kyllä peliverkkarini totaalisesti. Mutta tässä postauksessa minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä turhauttavasta menkkojen odottelusta vaan täysin toisesta aiheesta, nimittäin uudesta vuodesta.

Uusi vuosi on ollut aina minulle aikaa, jolloin aloitan helposti kaiken maailman projekteja (joita voisi varmaankin kutsua uuden vuoden lupauksiksi), mitkä unohdan yleensä jo puolessa välissä tammikuuta. Lupaukset eivät yleensä liity mihinkään elämäntaparemonttiin tai muuhun vastaavaan ryhdistäytymis-liikkeeseen. Yleensä ne ovat vain projekteja, jotka haluaisin toteuttaa, mutta pitkäjänteisyyteni ei vaan riitä. Nyt haluaisin kuitenkin paljastaa pari tälle vuodelle tekemääni lupausta, jotka toivon jaksavani pitää yllä edes yhtä kuukautta pidempään.

Lupaan kokeilla vähintään yhtä uutta reseptiä joka viikko.

Tämän lupauksen taustalla on se, että valmistuttuani en enää pääse yliopiston lihapatojen äärelle, ja joudun panostamaan uudella tavalla ruoanlaittoon. Koska kaupan valmisruokien ja puolivalmisteiden maut ovat jo tulleet vähän liiankin tutuiksi ja vanhat tutut reseptit ovat jo moneen kertaan kokeiltuja, olen päättänyt laajentaa ruokavalikoimaamme uusilla resepteillä. Vanhojen tuttujen reseptien toteuttaminen on tietysti aina helpompaa, kuin uuden opettelu, mutta en usko, että tämä olisi mitenkään liian hankala toteuttaa. Etenkin kun mulla on bookmarkeissa pitkä lista reseptejä, jotka vaan odottaa kokeilua! Pyrin myös laittamaan näitä reseptejä tänne blogiin, jos ovat kokeilemisen arvoisia.

Lupaan kirjoittaa ylös jokaisen lukemani kirjan tänä vuonna.

Tykkään lukea todella paljon ja ennen minulla oli jopa kirjablogi, jonne kirjoitin arvioita lukemistani kirjoista, luovuin kuitenkin siitä, koska en vaan jaksanut kirjoittaa joka kirjasta kirja-arvioita. Tykkäsin enemmän lukea, kuin pohdiskella jälkikäteen lukemaani blogissa. Sen sijaan haluaisin kuitenkin muistaa lukemani kirjat (joo, minulla on tosi huono muisti lukemieni kirjojen suhteen) ja saada vähän käsitystä siitä, kuinka paljon kirjoja vuoden aikana oikein luen.

No niin. Siinä ne ovat. Ei mitään ihmeellistä, mutta minusta on aina kiva aloittaa uusia juttuja näin uuden vuoden kunniaksi. Saa nähdä kuinka pitkälle jaksan näiden kanssa.

Ps. Tämän viikon resepti tuli jo kokeiltua. Se oli tämä uskomattoman hyvä, Ysibaarin klassikkoannoksena tutuksi tullut Pollo Limonello. Todellakin suosittelen! Loppuun vielä mun tekotaiteellinen rakettikuva, olkaat hyvät.

Viikon resepti: Meetvursti- ja juustosarvet

Näinhän siinä kävi, että nyt tuli ensimmäinen myöhässä tullut viikon resepti-postaus, mutta koitan skarpata näiden kanssa tulevaisuudessa. Nyt oli vaan sellainen hulinaviikonloppu, että en sitten ehtinytrkään viimeisetelemään tätä ajallaan. Mutta nyt asiaan. ->

Olemme vielä tämän vuoden loppuun saakka molemmat mieheni kanssa oikeutettuja opiskelijaetuihin. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme halutessamme käydä syömässä yliopistolla hintaan 2,60 €/hlö. Tämä siis sisältää pääruoan, salaatin, leivät ja ruokajuoman. Jos ryhdytään laskemaan paljon keskimääräinen yliopistoruoka-annos kaupasta ostettuina aineksina kustantaisi, voidaan havaita, että 2,60 € ei riitä kovin pitkälle. Vielä jonkun lämpimän aterian siitä saisikin kyhättyä, mutta tuoreiden kasvisten hinnat ovat Suomessa niin kovat, että viimeistään monipuolinen salaatti veisi aterian miinuksen puolelle. Ja onhan se helppoa kävellä valmiiseen pöytään ja antaa muiden tehdä tiskit ruokailun jälkeen.

Siispä syömme kotona lämmintä ruokaa harvemmin, ja silloinkin teen yleensä isoja satseja, että syöminen tulisi halvemmaksi. Sen sijaan olen pyrkinyt piristämään iltasyömistämme erilaisilla lämpimillä iltapäiväpaloilla, joista tässä esittelen nyt yhden. Näiden sarvien ohje on lähes suoraan Kinuskikissan blogista otettu.

Meetvursti- ja juustosarvet

2 dl emmentaljuustoraastetta
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 prk kermaviiliä

½ dl öljyä

Täytteet:
1 dl juustoraastetta ja
1 dl meetvurstikuutioita

Sekoita ensin taikinan kuivat aineet ja juustoraaste sekaisin. Lisää sitten kermaviili ja öljy sekä sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toinen osa ympyrän muotoon. Jaa ympyrä kahdeksaan sektoriin taikinapyörällä. Ripottele ensimmäiseen ympyrään juustoa täytteeksi ympyrän reunoille.

Pyöritä sektoreista sarvia, ja voitele ne munalla. Toista prosessi toisen taikinaosan kanssa, mutta laita nyt täytteeksi meetvurstikuutioita. Paista sarvia uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia riippuen uunin tehoista.

Nämä sarvet ovat parhaimmillaan tuoreena, mutta itse pakastan yleensä suurimman osan, ja lämmitän sitten pakkasesta itselleni ilta- tai välipalaksi. Noms!

Viikon resepti: Kinkkukiusaus

En nyt ole kokkaillut mitään kovin ihmeellistä tällä viikolla, joten joudutte tyytymään tällaiseen pikaiseen arkiruokareseptiin tällä kertaa. Mutta toisaalta nämähän niitä parhaita ja eniten käytettyjä reseptejä ovatkin, sillä harvalla perheellisellä tai töissä käyvällä on aikaa hikoilla keittiössä etenkään arkena. Kinkkukiusaus on siis juuri sopiva kiireisen arkipäivän ruoka: ainekset vaan vuokaan ja uuniin. Vinkit tämän kinkkukiusauksen mausteisiin olen saanut äidiltäni.

Kinkkukiusaus

1pss (500g) peruna-sipulisekoitusta
250 grammaa kinkkusuikaleita
1 tl timjamia
1 maustemitta valkopippuria
ripaus suolaa
2,5 dl kolmen juuston kermaa
n. 1 dl juustoraastetta

Sekoita voidellussa vuoassa peruna-sipulisekoitus, kinkkusuikaleet ja mausteet. Lorauta päälle kerma, ja paista uunissa n. 20 minuuttua. Lisää päälle juustoraaste ja paista vielä 30 minuuttia. (Huomatkaa, että kuvassa olevasta kiusauksesta unohtui tuo juusto kokonaan. Ihan hyvää siitä tuli silti.)

Tämän ruoan salaisuutena voidaan pitää timjamia, joka levittää kiusauksen paistuessa ihanaa tuoksuaan ympäri kämppää. Jos siitä ei kuitenkaan tykkää, voi sen korvata jollain muulla tai jättää pois. Kinkkukiusaus on siitä helppo ruoka, että sitä voi varioida loputtomiin, antakaa siis mielikuvituksenne lentää, ja Bon appetít!

Viikon resepti: Korvapuustit

Yleisön pyynnöstä laitan nyt niiden edellisviikkoisten pullien resepin tänne. En tosiaan ole mikään pullataituri, edellisen kerran pullia tein joskus vuosikausia sitten, mutta nämä onnistuivat silti hyvin, johtuen mahtavasta reseptistä, jonka löysin Kinuskikissan sivuilta. Näiden korvapuustien taika piilee fariinisokerissa, joka antaa täytteelle ihanan mehevän maun. Muokkasin reseptiä hieman omanlaisekseni, joten minun reseptini tulee tässä:

Korvapuustit

Pullataikina:
5 dl kevytmaitoa
1 pkt hiivaa
2 dl sokeria
1,5 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 gr pehmeää voita tai margariinia
n. 14 dl jauhoja

Täyte:
150-175 gr pehmeää voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
runsaasti kanelia

Päälle:
1 muna voiteluun
halutessasi raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, ja murusta joukkoon hiiva. Sekoittele, kunnes hiiva on lähestulkoon luennut nesteeseen. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja muna. Ala sekoitella joukkoon jauhoja vähittäin lisäten. Kun n. litra jauhoja on lisätty, sekoita joukkoon pehmeä rasva. Jos rasva on kovin kylmää, voit lämmittää sitä hieman mikrossa, mutta älä annan mennä sulaksi asti. Huomioithan, että jauhojen määrä voi vaihdella riippuen siitä, miten tiiviisti se on pakkautunut mittaan. Parasta siis mennä jauhon kanssa ns. näppituntumalla. Pullataikinan tulisi olla pehmeää ja jäädä pinnasta hieman tahmeaksi, älä siis lisää jauhoja liikaa! Kohota valmista taikinaa n. 45 min vedottomassa paikassa.

Kun taikina on kohonnut, voit kumota sen työtasolle. Jaa taikina kahteen osaan, ja laita toinen vielä sivuun tässä vaiheessa. Vaivaa toisesta puolikkaasta kevyesti ilmakuplat pois, ja kaulitse se n. vajaan metrin mittaiseksi suorakulmioksi. Itse tykkään pullista, joissa on monta kierrosta, joten kaulin taikinan aika ohueksi. Seuraavaksi levitä taikinalevyn päälle puolet pehmeästä rasvasta. Tämän jälkeen ripottele päälle vielä desilitra fariinisokeria ja kanelia oman maun mukaan. Itse tykkään aika kanelisista pullista, joten ripottelin sitä runsaasti. Sitten rullaa taikinalevy rullaksi pitkän sivun mukaisesti. Edessäsi pitäisi nyt olla seuraavan oloinen taikinakäärme:

Nyt voit leikata rullasta haluamasi muotoisia pullia. Itse leikkasin perinteisen viuhkan mallisia, mutta myös suoralla leikkauksella aikaansaadun rullat onnistuvat ihan yhtälailla. Pellillä pullat näyttivät tältä:

Kuten pullien ulkonäöstä voi huomata, en siis ole mikään professionaalin tasoinen pullamaakari. Nyt pullia voi kohottaa vielä 10 minuuttia, ennen kuin ne voitelee munalla ja paistaa 200 asteessa. Paistoaika riippuu vähän uunista, mutta n. 8-10 minuuttia pitäisi riittää. Seuraa kuitenkin pullia, jos ne ovat alhaalta kovin vaaleita, ne eivät ole vielä valmiita. Kypsät tekeleeni näyttivät tältä:

Ja sitten eikun pullakahveilemaan! Minä pakastin suurimman osan noista pullista, joten nyt on ollut kiva syödä kotona tehtyä kahvipullaa useampanakin päivänä.

Viikon resepti: Kasvissosekeitto

Mietin laitanko tämän viikon reseptiksi eilen leipomani pullat vaiko kenties toissapäiväisen sosekeiton, joka onnistui paremmin kuin koskaan ennen. Ja päädyin sosekeittoon, koska täältä voin käydä vaklaamassa, miten tein sen viimeksi. :P Sosekeittojen reseptejähän löytyy netistä pilvin pimein, joten päädyin nyt soveltamaan itse noiden määrien ja ainesten kanssa, ja tällä kertaa soveltaminen tuotti hyvän tuloksen.

Juuressosekeitto (2 annosta)

500 gr juureksia (minulla tällä kertaa 200 gr perunaa ja 300 gr porkkanaa)
1 pieni sipuli
loraus oliiviöljyä
1 kasvisliemikuutio
1,5 dl ruokakermaa
1 tl persiljaa

Kuori ja pilko juurekset ja silppua sipuli.
Kuullota sipulia oliiviöljyssä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi.
Lisää juurekset ja freesaa hetken.
Lisää juuresten päälle vettä niin, että ne peittyvät reilusti. Lisää kasvisliemikuutio.
Keitä, kunnes juurekset on kypsiä.
Jos vettä on kattilassa paljon, ota hieman talteen, mutta muuten heitä koko keitto blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös sauvasekoitinta. HUOM! Jos käytät blenderiä, pidä sekoittamisen ajan kannesta TIUKASTI kiinni. Ei ole nimittäin edes yksi kerta, kun keittiöni on ollut ihanissa sosekeittotahroissa, kun en ole epähuomiossa muistanut puiristaa kantta tarpeeksi tiukasti kiinni.
Kun keitto on sekaisin, lisää mukaan kerma sekä persilja, ja kiehauta.
Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa. Tässä kohtaa voi olla luova, itseltä löytyi creme fraichen jämät, joten käytin sitä ja paahdettua sipulia. Tähän sopii myös esim. paahdetut pinjansiemenet, krutongit, smetana.. You name it!

Viikon resepti: Chocolate chip cookies

Kuten blogin esittelytekstistäkin käy ilmi, tykkään laittaa ruokaa ja kokeilla erilaisia reseptejä. Siksipä haluaisin jakaa myös tässä blogissani näitä reseptejä, joten päätin aloittaa tällaisen viikon resepti-tradition. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pyrin kerran viikossa laittamaan tänne jonkun ajankohtaisen reseptin. Yleensä käyttämäni reseptit ovat alunperin jonkun muun, joten linkkaan aina myös alkuperäiseen reseptiin, jos se löytyy netistä.

Juhlin viime kuussa syntymäpäiviäni, joten ensimmäiseksi reseptiksi valikoitui synttärijuhlilla tarjoamani amerikkalaiset suklaahippukeksit. Keksien alkuperäinen resepti löytyy täältä. Modifioin sitä vain hieman oman kaappini sisältöä vastaavaksi.

Chocolate Chip Cookies

170g huoneenlämpöistä voita
1,8 dl fariinisokeria
0,6 dl sokeria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2 tl vaniljasokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl perunajauhoja
1 tl ruokasoodaa
200g  karkeaksi rouhittua tummaa leivontasuklaata

Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Rouhi suklaa karkeiksi paloiksi.

Vatkaa huoneenlämpöinen kananmuna voi-sokerivaahtoon.

Lisää vielä kuivat aineet sekä suklaa ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Laita taikina jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Muodosta levänneestä taikinasta pieniä pyöreitä palloja pellille.

Paista palloja 175 asteessa 8-10 minuuttia. Ne leviävät uunissa, joten muista jättää keksipalleroiden väliin muutama sentti tilaa. Keksit ovat valmiita, kun ne lakkaavat kiiltämästä, ja keksien reunat alkavat saada aavistuksen väriä. Huomioithan, että näiden keksien on tarkoitus jäädä hieman "sitkeiksi", joten älä paista niitä liikaa!

Keksit ovat parhaimmillaan samana päivänä tarjoiltuna, mutta ilmatiiviissä rasiassa säilytettynä säilyvät ihan hyvänä ainakin viikon verran. Nämä keksit olivat kyllä ihan superhyviä. Erityisesti pidin näiden taikinan mausta: tuli elävästi mieleen Ben&Jerry'sin Chocolate Chip Cookie Dough -jätski. Slurps!