Ekat fiilikset Teutonia Cosmoista

Tässä nyt pikainen katsaus ostamiimme vaunuihin, eli Teutonian Cosmoihin.

Kyseessä ovat siis tuollaiset kääntyvillä etupyörillä varustetut kohtalaisen kapoiset cityrattaat, jotka kuitenkin ovat suhteellisen vankkarakenteiset mielestäni. Väri on mielestäni tylsästi musta harmain koristein, mutta saimme nuo nyt alennuksella, joten siksi päädyttiin noihin, kun väri ei ollut kuitenkaan se ykkösjuttu. Vaunujen mitat ovat siis kasassa: P 88 cm - L 57 cm - K 28 cm ja koottuna: P 102 cm - L 57 cm - K 103 cm. Vaunut painavat 13,5 kiloa.

Kyseisissä vaunuissa ei ole heittoaisaa, mutta istuinosan saa käännettyä erittäin helposti kun vain painaa alas lukitusklipsit rattaiden kummaltakin puolen ja nostaa istuimen. Me ostimme noihin vielä lisäksi adapterin turvakaukaloa varten. Kaukaloksi meille tulee siis Britaxin Baby Safe + SHR. Koppana meillä on ihan tavallinen pehmeä kantokoppa ja lisäosaksi ostimme vielä kiinteät etupyörät. Vaunujen mukaan tuli vielä sadesuoja ja aurinkosuoja

Testasimme siis vaunuja eilen anoppilan viereisellä hiekkatiellä, röykkyisellä nurmikolla ja jopa viereisen leikkipaikan irtohiekkaisella leikkialustalla. Kaikista näistä selvittiin, vaikka toki kovin kuoppainen nurmi ja etenkin irtohiekka eivät olleet mitään maailman parhaita työntöalustoja näille rattaille. En sitten tiedä olisivatko kiinteät etupyörät helpottaneet asiaa, mutta joudumme tuollaisille alustoille kuitenkin niin harvoin, että loppujen lopuksi asialla ei ole kummoistakaan merkitystä. Tavallisella hiekkatiellä vaunut kulkivat ihan yhtä hienosti kuin asfaltillakin. Vaunujen vakaus oli myöskin ok, eikä missään vaiheessa tullut sellainen olo, että vaunut olisivat kippaamassa, vaikka välillä menimmekin aikamoisista kuopista.

Painona testissä oli siis muutama tietosanakirja, joten ihan tyhjiä rattaita emme lykkineet. Saa sitten nähdä kuinka oikea vauva tulee vaikuttamaan vaunujen työntökeveyteen. Alkutuntuma on siis positiivinen. Kirjoitan vielä lopullisen arvostelun vaunuista, kun näitä on käytetty muutama kuukausi. Ja loppuun vielä kuva meidän menopeleistä (pahoittelut kuvan kännykkälaadusta):

 

Ja ainiin, mahtavaa juhannusta kaikille!

Raskausdiabeetikon murheet

On taas vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Monenlaista on kuitenkin ehtinyt tapahtua, ja tästä niistä nyt pikakertaus:

Ensinnäkin, unohtakaa kaikki mitä tuossa aikaisemmin sanoin sokerirasitukseen valmentautumisesta. Ainakaan jos haluatte hyvät tulokset testistä. Mun sokeriarvoista kaksi jälkimmäistä ylitti sallitut rajat ja mulla on nyt diagnosoitu raskausdiabetes. Paastoarvo oli ihan ok 5.0, mutta keskimmäinen, tunti sokeriliemen juomisen jälkeen otettu näyte oli 10.3, kun saisi olla maksimissaan 10,0. Kolmas, kaksi tuntia juomisen jälkeen otettu arvo olikin sitten 12,0 kun tuon verensokerin olis pitänyt tippua arvoon 8,6.

Nyt maanantaina käväisin siis neuvolassa hakemassa verensokerimittarin ja mittailen arvojani nyt neljä kertaa päivässä kuuden viikon ajan. Tähän saakka arvot ovat olleet kotimittauksessa ok ja täytyy toivoa, että tämä linja jatkuu. Hieman huolettaa jo etukäteen nuo juhannuksen notkuvat pöydät, mutta eiköhän niistäkin selvitä.

Jäin miettimään, edesauttiko vääränlainen valmistautuminen huonon tuloksen saamista tuossa sokeritestissä? Tankkasin tosiaan koko testiä edeltävän viikon kaikenlaista hiilaripitoista ja vedin vielä edellisenä iltana ison pizzan huiviini. Tästä johtuen en edes ollut kovin nälkäinen testiin mennessäni. Mietin sitten, että voiko tämä aiheuttaa sen, että haima ei eritä tarpeeksi sokeria kun elimistö ei sitä kyseisellä hetkellä tarvitsekaan? Olen nimittäin havainnut, että verensokerini on sitä matalampi tunti syömisen jälkeen, mitä nälkäisempi olen ollut ennen syömistä. Eli elimistö ilmeisesti ottaa sokerit talteen aika hanakasti verestä, jos kokee niitä tarvitsevansa. Noh, enpä tiedä, nämä ovat tällaisen maallikon pohdintoja, voi olla, että olen täysin väärässäkin näissä.

Joka tapauksessa, nyt ollaan sitten dieetillä ja nälkä on jokapäiväinen kumppanini. :D RaDi-ruokavalioon kuuluu siis olennaisena osana nopeiden hiilareiden välttäminen, usein syöminen ja raskaiden aterioiden välttäminen. Leivistä saisi syödä mielellään tummaa kokojyväleipää ja vähentää pitäisi pastan, riisin ja perunan määrää (n. 1 desi/ateria). Ajattelin postailla tänne muutamia vähähiilarisia ruokavaihtoehtoja, joita itse olen maistellut. Tässä on jonkin verran itsellekin opettelemista, sillä olen kyllä normaalioloissa varsinainen hiilarihiiri. ja näiden sopivien annosmäärien kanssa olen joutunut kyllä lujille. Päivän haastavin sokerimittaus on nimenomaan aamupalan jälkeinen mittaus, se kun tuppaa nousemaan helposti lähelle noita rajoja, kun syö pelkkää leipää. Olenkin miettinyt, että alkaisin tekemään jotain munakasta tms. proteiinipitoisempaa, joka hieman tasapainottaisi tuota verensokeria aamuisin.

Muuta lähiaikoina tapahtunutta:

Ostettiin tosiaan vaunuiksi ne Teutonian Cosmot. Niistä tulossa tänne blogiin myös jonkinlaista etukäteisfiilistelyä jahka saan testattua niitä vielä anoppilan maastossa. Ajattelin kylmästi ulkoiluttaa muutamaa tietosanakirjaa testiksi, joten toivottavasti kukaan tuttu ei tule vastaan ja halua vilkaista vaunujen kyytiläistä. :D

Kaverin häät, joissa siis olin kaasona, sujuvat hienosti. Sain ostettua niihin huimaa viikkoa etukäteen sellaisen sopivan mekon ihan tavallisesta juhlapukuliikkeestä. Raskaana olevalle sopivan tuosta mekosta teki selässä ollut joustorypytys ja empirelinjainen malli. Ehkäpä siitäkin on vielä joskus kuvaa tulossa. Itse hääjuhla oli morsiamen puolesta niin hyvin suunniteltu, että minun ei onneksi tarvinnut isommin stressailla. Jossain vaiheessa iltaa huomasin kuitenkin, että ei sitä jaksa näin raskaana ollessa juhlia ja säntäillä ihan entiseen tapaan kuitenkaan. Onneksi mulla oli apulaisia esim. täyttelemässä juomatiskiä yms. Ja jaksoin jopa tanssia muutaman biisin, vaikka jossain vaiheessa korkkareissa puristuneet jalat kyllä huusivatkin hoosiannaa niin, että loppuilta sujui korrektisti paljain jaloin.

Vaunuahdistus vol. 2 ja sokerirasituskokemuksia

Ajattelin nyt tähän postaukseen ympätä kaksi asiaa, nimittäin lupaamani kokemukset sokerirasitustestistä ja sitten tänään syntyneet vaunuaiheiset ajatukseni.

Eilen siis tosiaan menin sokerirasituskokeeseen edellisenä iltana vetämäni pizzan voimin. Olin koko tämän viikon syönyt suhteellisen raskaasti juuri siksi, että tuo 12 tunnin syömättömyys ei muodostaisi ongelmaa. Olen nimittäin huomannut, että nälkää kestää paljon paremmin, kun takana on ns. hyvinsyötyjä päiviä. Noh, vedin pizzaa niin antaumuksella, että minkäänlainen iltapala ei kyllä edes käynyt mielessä ja nälkäkin tuli vasta hieman ennen tuota koetta, joten taktiikkani oli selkeästi onnistunut. Kokeessa ehdottomasti vaikeinta oli sen sokerilitkun juominen. Litku ei siis maistunut mitenkään erityisen pahalle (meidän labrassa se oli ihan perus vesi-sokeriliuosta ilman mitään makuaineista), vaan ongelman tuotti lähinnä se puhdas sokerin määrä. Ehkä sellainen ihminen, joka kykenee vetämään karkkipussin illassa ei koe mitään ongelmaa tuon 75g sokerimäärän kanssa.  Itselle kuitenkin jo pari palaa suklaatakin riittää hyvin hillitsemään makeannälän ja tuollaisen sokerimäärän vetäminen noin kertarysäyksellä on kyllä työn ja tuskan takana.

Onneksi sain kuitenkin litkun alas ja pääsin istuskelemaan. Hieman tuo vielä karvasteli kurkussa, mutta loppuaika meni ihan mainiosti. Vasta ihan kokeen lopulla huomasin tosin pieniä verensokerin laskemisen oireita, mutta ei siis edes mitään heikotusta tai muuta vastaavaa. Vauva sen sijaan sai tuosta sokeriannoksesta sellaiset boostit, että mahassa kävi melkoinen myllerrys n. puoli tuntia sokeriliemen juomisen jälkeen. Siitä riitti itsellekin jotain huvia muuten melko tylsässä parin tunnin odottelussa. Jonkun verran olo oli nuutunut koko loppupäivän, mutta muita oireita ei sitten ollutkaan. Paitsi että skippasin kyllä jäätelönsyömisen ja muut makeat herkut kyseiseltä päivältä jostain syystä kokonaan. :D

Mutta nyt siis tähän ajankohtaiseen ongelmaan. Päätimme tänään sitten vihdoin ottaa miehen kanssa härkää sarvista ja mennä katselemaan niitä vaunuja. Päädyimme miehen kanssa kuitenkin ostamaan vaunut uusina, sillä niillä on kuitenkin kohtalainen jälleenmyyntiarvo ja juuri sopivien käytettyjen löytäminen voi muodostua ongelmalliseksi. Ekassa kaupassa myyjä sai mut ihan vakuuttuneiksi Gessleinin f6-mallista, vaikka kyseisten vaunujen hinta olisikin suhteellisen suolainen 1035 euroa pehmeällä kantokassilla.  Siinä kuitenkin oli kaikki ominaisuudet, joita olin toivonutkin pienenä miinuksena ainoastaan käsijarru, jonka kanssa joillain on ilmeisesti ollut ongelmia ja hieman kookas koko.

Sitten menimme seuraavaan kauppaan, jossa ryhdyttiin kauppaamaan meille Teutoniaa. Heillä sattui olemaan myös vanhempia malleja myynnissä, josta tietysti innostuimme, sillä myös Teutoniat tulisivat maksamaan sen 1000 euroa ja ylikin uusimpana mallina. Noh, miehenihän ihastui päätäpahkaa tähän vanhempaan Teutonian Cosmoon. Täytyy myöntää, että itsekin vakuutuin vaunujen erittäin kätevästä kokoamismekanismista ja pienen tilan vievistä mitoista. Mutta. Kyseessä on kuitenkin ns. cityvaunu ja aloin sitten miettiä sen käytännöllisyyttä esim. talvella, jota vasten vauvamme syntymä sattuu osumaan. Ovatko Teutonian Cosmot miten hyvät talvikäytössä? Ajattelimme kyllä ostaa lisäosana saatavat kiinteät etupyörät noihin, mutta mietin siltikin niiden liikkumista lumella. Lisäksi jäi mietityttämään kyseisten vaunujen jousitus. Jos siis tulisi mentyä vähän hiekkaisemmalla tiellä, niin ovatko nuo vaunut ihan hirvittävän täristävät?

Olemme nyt siis päätymässä hetken pohdinnan jälkeen noihin Cosmoihin (saamme ne siis lähes samaan hintaan Britaxin Baby Safe SHR:n ja ja telakan kanssa kuin mitä nuo Gessleinit olisivat tulleet maksamaan yksinään). Hieman vaan häiritsi se, että kyseisistä vaunuista ei paljonkaan netissä puhuta, joten jos jollain on mitään kokemusta tai tietoa ko. vaunuista, olisin todella onnellinen, jos viitsisitte antaa vinkkejä. Vaunuja on siis todellakin tarkoitus lykkiä lähinnä kaupungissa, mutta satunnaisesti myös hiekkateillä, joidenka varressa vanhempamme asustavat.

Raskaus ja juhlat, mahdoton yhtälö?

Tahtoisin taas purnata yhdestä asiasta, joka on minua kovasti viimeaikoina häirinnyt: nimittäin äitiysjuhlavaatteiden puute. Olen kaasona ystäväni häissä, jotka pidetään reilun viikon päästä. Olen säästellyt juhlamekon ostamista tänne viimetippaan, koska en oman mahan kasvusta ole ollut lainkaan varma ja halusin löytää kerralla istuvan mekon. Enkä suinkaan ajatellut koko homman olevan näin vaikeaa.

Alkuperäisenä tarkoituksenani oli löytää sopiva mekko ulkomaanreissun yhteydessä. Valitettavasti ne kaupat, missä kävimme eivät kuitenkaan juuri myyneet häiden väriteemaan sopivia mekkoja (ihan oikeasti, kuinka out kirkkaanpunainen tai musta polkadot voikaan näin kesäisin olla?!?) ja ajattelinkin sitten säästää ostokset Suomeen, ajattelinhan täällä olevan kuitenkin paljon juhlavaateliikkeitä ja myös äitiysvaateliikkeitä, joiden sijainneista vieraissa kaupungeissa ei niin ottanut reissussa selkoa.

Paluu Suomeen ei kuitenkaan osoittautunut kovin hyödylliseksi. Äitiysvaatteita myyvien kauppojen valikoimat tulivat pian koluttua ja etenkin yksi asia pisti silmääni: en ole nähnyt näillä ostosreissuillani vielä yhtään oikeasti juhlavaa raskaana olevalle tarkoitettua mekkoa. En siis minkään väristä tai näköistä. Kaikki raskausmekot tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän arkisia yltäen siisteydessään korkeintaan asiallisen toimistokäytön tasolle. Ihmettelenkin siis sitä, mihin raskaana olevat juhlijat oikein pukeutuvat? Olen kutenkin nähnyt ihan juhlaviin mekkoihin puettuja raskaana olevia juhlavieraita ennenkin, mutta näköjään itse en näitä mekkoja vaan löydä. Muutoinhan voisin käyttää tavallisellekin kropalle tarkoitettuja mekkoja, mutta tuntuu, että kaikki tehdään nykyään niin tyköistuvin leikkauksin, että mahalle ei yksinkertaisesti jää tilaa. Tai sitten vaihtoehtona on joku telttaa muistuttava ratkaisu. Mistä esim. Krista Kososelle saatiin niin upean näköinen raskausjuhlamekko hääjuhlaan sarjassa Toisen kanssa?

Noh, ehkä tämä taas on näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta pakko päästä purkautumaan nyt tästä, kun alkaa tosiaan pikkuhiljaa ahdistamaan tämä ongelma, kun häät ovat ihan kohta ja mekkoa ei vaan löydy. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin toki tilannut mekon jo aikoja sitten vaikka teetettynä (kuulin juuri, että niitäkin saa yllättävän edullisesti nykyään tilattua netin kautta). Mutta ei auta, nyt viikonloppuna meikäläisen voi löytää Tampereelta harhailemassa epätoivoisen näköisenä erilaisista juhlapukuja myyvistä putiikeista. Tai sitten pukeudun samaan mekkoon, johon pukeuduin serkkuni häissä. Se saa minut näyttämään lähinnä mustavalkoiselta kärpässieneltä. Not quite the maid-of-honour-style I had in mind.

Ainiin. Huomenna on se sokerirasitus. Jaiks! Palailen sitten rasituksen jälkitunnelmissa ja toivottavasti sen mahakuvan kanssa.

Back from holiday

Olemme siis palanneet tuolta jännältä Euroopan-turneelta ja oli kyllä mukava reissu! Näimme paljon kaikenlaista, mutta täytyy sanoa, että loppureissusta väsymys alkoi ottaa selkeästä valtaa tästä odottajasta. Reissussa oli monta melko aktiivista ja paljon kävelyä vaativaa päivää ja suoriuduin niistä kunnialla, joten voin olla tyytyväinen. Vain parina päivänä tunsin, ekaa kertaa btw, harjoitussuppareita pitkän päivän jälkeen. Näistä hieman huolestuneena en sitten uskaltautunut reissussa kovin kummoisiin portaidennousu- tai muihinkaan urheilusuorituksiin. Onneksi supparit ovat pysyneet poissa ja reissusta selvittiin muutenkin ilman ongelmia. Reissun kruunasi toissapäivänä vietetyt serkkuni häät, joihin osallistuimme miehen vanhemmilla nukutun hieman vajaaksi jäädyn yön jälkeen. Voin siis sanoa, että nämä pari kotipäivää ovat tulleet tarpeeseen.

Tänään kävin neuvolassa ja syy tuohon reissussa ilmenneeseen uupumukseenkin selvisi: hemoglobiinini on edelleen vain 104. Join siis tuossa edellisen neuvolan jälkeen Kräuterblut-Saftia, joka mielestäni auttoi väsymykseen ja raudanpuutteeseen varsin hyvin. Oloni parani jo parissa viikossa huomattavasti. Tuo pieni pullollinen ehti kuitenkin loppua ennen reissua, enkä ehtinyt ostaa uutta reissulle mukaan. Myös tuon lääkkeen säilyttäminen reissussa olisi muodostunut ongelmalliseksi, sillä sitä tulisi säilyttää jääkaapissa, eikä meillä automatkalaisina ollut aina käytössämme kylmiä tiloja. Noh, kuten sanoin, väsymys hiipi jäseniin pikkuhiljaa tuon reissun aikana ja ilmeisesti kohonneet hempat sitten rytisivät vauhdilla alas. Nyt eilen aloitettu toinen pullo toivottavasti nostaa nuo hemoglobiinit takaisin yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Ja näyttää siltä, että joudun tuota juomaan ehkäpä loppuraskauden ajan. 

Tämän viikon perjantaina minulla on tiedossa pahamaineinen sokerirasitus. Reissu antoi kuitenkin tähänkin asiaan toiveikkuutta, sillä matkalla monesti venyneet ruokailuvälit eivät aiheuttaneet mitään erityisiä ongelmia, vaan kestin ne mielestäni varsin hyvin. Ja torstaina on siis tiedossa kunnon pizzansyönti-iltamat, joten eiköhän niillä kaloreilla selvitä seuraavaan aamuun. :D

Vauvan osalta kaikki on hienosti. Poika on kerännyt potkuihinsa jo ruutia sen verran, että mieskin tunsi ne helposti reissussa. Lisäksi ne tuntuvat myös itsestäni jo varsin puhdikkailta. Pelottaa jo valmiiksi kylkiluiden puolesta, jos potkut tästä vielä paljon vahvistuvat. Meillä tuo Papuusi-nimitys on muuten vaihtunut hieman mielikuvituksettomammaksi Pojaksi. Pojan varsinainen nimi on kuitenkin edelleen hämärän peitossa. Meidän sukunimessämme on paljon kovia konsonantteja ja mieheni mielestä niitä pitäisi siis löytyä myös pojan nimestä. Itse taas olen viehtynyt täysin päinvastaisiin nimiin, eivätkä ne omaan korvaan kuullosta ollenkaan huonoilta meidän sukunimen kanssa. Saa siis nähdä millainen vääntö tästä nimiasiasta nyt vielä tuleekaan.

Muuten elämä jatkuu taas radallaan: nyt vuorossa olisi uuden asunnon hankinta ja ensi viikonloppuna ajattelimme lähteä katsastamaan lähikauppojen vaunutarjontaa. Katselin kuitenkin, että esim. tori.fistä löytyy jatkuvasti paljon uusia ilmoituksia, joten eiköhän ne meidänkin vaunut sieltä löydy, jahka olen selvittänyt hieman omia preferenssejäni noiden vaunujen suhteen.

Kirjoittelen taas ensi viikonloppuna lisää ja ajattelin postata myös masukuvan, sen verran railakkaasti tuo etuosasto on taas kasvanut edellisestä kuvasta. Nyt kuitenkin vielä hetki aikaa miehen kanssa ennen kuin täytyy taas huomenna lähteä pariksi yöksi muualle nukkumaan töiden takia. Ai että mä olen onnellinen, kun tämä seuraavat 1,5 kuukautta ovat ohi ja saan nukkua taas omassa (maailman parhaassa) sängyssä ja oman kullan vieressä kaikki yöt.