Matkajännitystä ja kiirettä

Haluan ihan ensiksi pahoitella tätä järkyttävän pitkää postaustaukoa! Minulla on töissä tällä hetkellä aivan järkyttävä kiire osittain siksi, että jään nyt 1,5 viikon lomalle, jonka aikana teemme reissun Keski-Eurooppaan. Jee! Nyt on siis ollut kiirettä niin töissä kuin yksityiselämässä, joten blogi on jäänyt vähän vähemmille ajatuksille. Uskoisin, että tästä kuitenkin vielä vilkastutaan.

Lähtö matkaan on siis huomenna ja kaikki järjestelyt ovat jääneet hieman viimetippaan. Perus hotellit ja lennot olen toki varannut jo aikaisemmin, mutta itse reissun suunnittelu on ollut vähän huonoimmilla kantimilla kuin yleensä. Minähän siis olen normaalisti juuri sellainen täyden aikataulun suunnittelija, joka on loman jälkeen väsyneempi kuin ennen lomaa. :D Ehkä nyt kuitenkin on ollut syytäkin ottaa tuon loman kanssa vähän iisimmin ja yrittää myös ihan oikeasti rentoutua ja nauttia maisemista.

Vauva on voinut ihan hyvin ja sen liikkeitä tuntee jo myös muualla kuin tuolla virtsarakon päällä. Vielä mies ei ole niitä kuitenkaan tuntenut. Epäilen, että istukka kuitenkin vaimentaa ihon läpi tulevia iskuja niin, että vain minä sisälläni tunnen ne. Toivottavasti kuitenkin hänkin pääsee pian kokemaan noi liikkeet.

Pahin raskauteen liittyvä ongelma tällä hetkellä on minun vasemman jalan iskiashermoni. Kuten olen maininnutkin, asun siis vanhemmillani nyt viikot töiden takia. Joudun heillä nukkumaan ihan perus vaahtomuovipatjalla kovan sängyn päällä. Voin sanoa, että tämä ei suinkaan ole mikään paras mahdollinen järjestely tämän selän kannalta. Olin viime viikonlopun kotona, ja kuin ihmeen kaupalla selkä- ja lonkkakivut olivat ihan minimaalisia. Nyt kun olen taas pari yötä nukkunut tuolla kovan onnen vuoteella, on oloni selän ja ja jalan osalta kurjempi kuin koskaan. Viime yönä melkein huusin tuskasta, kun täytyi nousta yöllä pissalle, enkä pystynyt kunnolla nukkumaan vasemmalla kyljellä. Pelkään sitä, että en enää oikeasti pysty nukkumaan tuolla sängyllä raskauden loppuvaiheessa. Ja asiaa ei myöskään helpota nämä ylipitkät työpäivät, joita nyt olen joutunut tekemään. Onneksi myös appivanhempani asuvat samalla paikkakunnalla, joten pääsen tarvittaessa myös heidän joustinpatjalla varustetun vierassänkynsä huomaan. Ei se ihan oman kodin vyöhykejousitettua sänkyä korvaa, mutta on aika paljon parempi vaihtoehto kuin tuo vaahtomuovi. Onneksi vielä päivisin pärjään tämän jalan kanssa ihan hyvin, mutta olisi se ihan kiva saada nukuttuakin ilman, että joka kyljenkääntö tuottaa tuskan parahduksen.

Huomenna aamulla siis lähtee kone kohti Frankfurtia, can't wait! Ja mahtavaa toukokuun loppuolta kaikille, lupaan palata asiaan taas kesäkuun alussa, kun on seuraava neuvola ja on kotiuduttu tuolta reissusta.

Neuvolakuulumisia ja muita kuulumisia

Tänään oli jälleen neuvola ja tällä kertaa sain muun muassa todistuksen raskaudesta Kelaa vartenja lähetimme esitietolomakkeeni sairaalalle. Samalla varasimme meille valmennusryhmät. Ne ovat nyt elokuun loppupuolella, joten hieman jännittää kuinka finaalissa olen siinä vaiheessa. Toivottavasti ehdin kuitenkin käydä noi valmennukset ennen synnytystä! Muista tiedoista sen verran, että sf-mitta oli 17, mikä on hieman normaalikäyrän alla näillä viikoilla. Vauvan syke oli 140 ja tällä kertaa se onneksi kuului heti, ettei tarvinnut alkaa panikoimaan.

Hemoglobiini oli harmittavasti tippunut 123:sta 105:n, joten tiedossa on ostosreissu apteekkiin ostamaan Kräuterblut-Saftia. Jouduin nimittäin teininä syömään rautaa runsaiden kuukautisten vuoksi ja voin sanoa, että omalla kohdallani puheet esim. Obsidanin vastaystävällisyydestä osoittautuivat vääriksi, kuten jokaisen muunkin rautavalmisteen kohdalla. Ainut, joka on koskaan toiminut ilman kammottavia vatsanväänteitä on tuo Kräuterblut-Saft, joten sitä tulen käyttämään nytkin. Painoa oli tullut edellisestä neuvolasta vain 500 grammaa. Neuvolantäti kutsui painonnousua maltilliseksi, mutta ei vielä huolestuttavaksi. Itse olin ihan onnessani. Pahoinvoinnin loppuminen alkaa vihdoin näkyä myös painonkehityksessä! Juhlistin tätä Mars-jäätelöllä, joten voi olla, että iloni loppuu lyhyeen. :D

Sain myös kehoituksen mennä sokerirasitukseen 27:llä raskausviikolla. En ottanut tätä uutista ilolla vastaan, mutta meidän neuvolassa kaikki yli 25-vuotiaat odottajat passitetaan noihin testeihin, joten alistuin kohtalooni. Onneksi nälkä ei enää aiheuta pahoinvointia, joten varaan ajan luottavaisin mielin.

Muista kuulumisista sen verran, että olen ollut viime aikoina todella väsynyt ja stressaantunut. Minulla on työprojektini suhteen toukokuussa todella kiire ja tähän kuukauteen mahtuu vielä ystäväni polttarit, joiden järjestelyistä vastaan. Loppukuusta lähdemme automatkalle Eurooppaan, joten ehdin olla tässä kuussa tasan yhden viikonlopun himassa, ja tästäkin viikonlopusta toinen päivä kuluu noissa polttareissa. Asun siis kaiken päälle viikot vanhemmillani, joten oman kodin seinät eivät ainakaan tule liian tutuiksi, toisin kuin vielä pari kuukautta sitten. Onneksi kesäkuu on menojen ja töidenkin suhteen iisimpi, joten jos sinne lomaan saakka jaksaisi joten vaikka tuon rautalisän voimin mennä. Sitten voisi keskittyä noihin isompiin hankintoihin, jotka ovat meillä btw vielä täysin tekemättä. Toisaalta, eipä tuo haittaa mitään, koska emme odota vauvaa saapuvaksi vielä useampaan kuukauteen. Mutta niistä hankinnoista lisää myöhemmin, nyt käperryn vielä miehen kainaloon illaksi, ennen kuin täytyy taas huomenna suunnata reippaana kohti työpaikkaa.

Primrose ja Papuusi vk 22+0